233822.jpg

Ennen muinoin  autuus  oli vain  herrojen herkkua.
Siitä  saivat  enimmäkseen nauttia  vain parempi-
osaiset.  Tosin  siitä  paapattivat  saarnastuoleis-
taan mustakaavut tavallisellekin rupusakille joka
jo  perisynnissään  kiehui  ja liehui.  Huhki itsensä
puhki  koettaessaan ymmärtää ilon-  ja riemunsa-
nomaa joka  pani itkemään  ja isännän  pellolta il-
maiseksi rikkaruohoja kitkemään.

Se vähä mitä piiat ja rengit tiesivät kertoa isäntä-
väen autuudesta ja onnesta  oli omiaan houkuttele-
maan rupusakkiakin osalle. Suomessakin tästä haa-
veiltiin luokkasodan aikoihin vuosisadan alussa,

Tavallisen kansan päässä  autuus merkitsi iloa ja riemua.
Viinaa  ja ruokaa,  juhlia ja  tansseja,  vapaa-aikaa  työn
sijasta.  Se oli autuutta.  Siitä näkyvivät isäntäväki hyvin
suuresti nauttivan ja autuudessa elelevänkin pääosin.
Pullakat ja lihavat elelivät autuudessa,  laihat nälässä ja
kurjuudessa.
Helppo oli erottaa  autuas onnettomasta.  Riitti kun kat-
soi väkijoukkoon.

Ei autuutta käsittänyt renkipoika  miksikään henkiseksi
tulemiseksi. Ei uudeksi onnen ja viattomuuden tyyssijan
olomuodoksi.  Ei portiksi paratiisiin ja  ikuiseen elämään.
Se oli jotenkin liian kaukainen asia. Pyh! Kilvoittelu?

Autuutta oli jos pääsi yöksi piian aittaan.  Tupla-autuus
jos tyttären kamariin ja maailman suurin onni jos emän-
nän untuvapeitteen alle isännän markkinareissun aikaan.

Piian mielestä autuutta oli jos isäntä  tai isännän pojat
läpsyttelivät takapuolelle tai  puristelivat tissejä.  Se
saattoi parhaassa tapauksessa, jos oikein hyvä viuhka
kävi, merkitä jopa samojen vällyjen alle päätymistä.
Joissakin  tapauksessa siitoksen  onnistumista ja näin
olleen onnettoman aseman  korjaantumista  autuuden
suuntaan lapsen, perillisen varjolla.  Nöyrä piti ja kan-
natti isännän kourille olla.

Moinen  autuus merkitsi  piialle  turvatumpaa,  
varmempaa eloa ja oloa.  Henkisen hyvän olon
toi välittämisen- ja läheisyydentunnetta jota
saattoi kutsua autuudeksi, auvoisuudeksi. Jos
halusi.
Eriarvoisuuden  maailmassa sillä  oli vakava ja
arvostettu merkitys huolimatta siitä ettei em.
tapainen  yhteensattuma  ollutkaan  juuri  sitä
autuutta jota mustakaavut saarnasivat.

Piialla oli tilanteessa  niin hyvä olla,  että taivaaseen
pääsyllä ja  kilvoittelulla  ikuisesta elämästä ei ollut
suurta huolta eikä sijaa.  Vaatimattomalle inimiselle
riitti hyvin se että sai  ystävällistä kohtelua,  hiukan
arvostusta, ravintoa, lämpöä, huolenpitoa. Jopa rak-
kaudenkin tiedetään joskus sotkeneen kuvioita.

Heeh! Piian autuus oli  vaatimattomampaa tasoa kuin
isännän ja emännän, rovastin tai piispan. Mutta kyllä
se kelpasi ja itsetuntoakin se toisinaan kohotti.

Kun tämän päivän keskustelussa  kuuntelee sanoja
autuus,  auvoisuus,  niin ne  yleensä  tulevat jonkun
runoniekan kaljanhuuruisessa monologissa kuppilan
sivupöydässä.  Kirkko on jo ajat sitten luopunut au-
tuudestaan.  Nähtävästi se on havainnut,  että siitä
saarnaaminen on yhtä tyhjän kanssa.

Nykypäivänä kukaan ei jouda suunnittelemaan tie-
tään autuuteen, pelastukseen ja ikuiseen elämään.
On niin kiire.  On hankittava välttämättömiä kulu-
tushyödykkeitä päivästä toiseen. On tehtävä osto-
päätöksiä, pikaisia. Kiireisia, ylimitoitettuja luotto-
hakemuksia ja muuta tämän ajan menoa ja ilmiöitä
kuvaavia suoritteita.

Ei siinä hevillä jouda enää, eikä kerkiä, autuudesta
keskustelemaan tahi suunnittelemaan.
On sitä tähellisempääkin tekemistä.  Pitää tuhlata
rahaa. Ja hankkia omaisuuksia.

Kirkon miehet eivät tee  mitään moisen menon hil-
litsemiseksi. He siis siunaavat sen puhumattomuu-
dellaan. Oma lehmä ojassa on kirkollakin, sitä suu-
remmat kymmenykset sillä on nostettavissa mitä
enemmän ristikunta kuluttaa ja liikuttaa rahaa.

Kun kuulee puhuttavan autuudesta, se tarkoittaa yleensä
tilaa johon on päästy syömällä, juomalla ja naimalla.

Aamula kun krapulassa astuu kotipolkuaan ja muistelee
eilisilllan huumaa, sitä osaa heti pirtin oven avattuaan jo
tokaista varhaisaamiaiselle nouseelle kämppikselle:
"Nyt on niin autuas olo, että kahdesti jo tulleessa yrjö-
sin ja polvetkin on ihan letkuna ja sitten se ihana yö. Voi
taivas mikä nainen.  Koko ilta,  koko yö oli  yhtä autuutta.
Pallit kalisee kuin kastanjetit"

Autuas olo on, kun on saanut suurin piirtein
tarpeensa tyydytettyä. Välttävästikkin.

Auvoinen silloin, kun tulevaisuuden näkee avoimena ja
valoisana. Kun etsii katsellaan jossakin maassa törröt-
tävää kahvaa josta saa käännettyä koko maailmaa.
294946.jpg