1308942.jpg
2108680.jpg
1308941.jpg

Lunta, lunta. Vitiä lunta kaikkialla.  Sitä tuli nyt sitten
taas toistakymmentä senttiä. Täällä puutteen perällä
missä ei ole juuri mitään  muuta kuin aikaa,  lumikin on
otettava osamaksulla, toisin kuin etelän Onnelassa.

Noo,  tapansa kullakin, tuota herkkua sitten riittääkin
pitemmäksi aikaa. Voisi sanoa että sitä on kystä kyllin,
kuin joulun herkkuja kuunaansa - pitkälle kevääseen.

Pissivissiitillä  otusten kera heti  sudenhetken jälkeen
yhä tiputteli  harvakseltaan  siukaleita  ja niin on suuri
rakkauteni lumitöihin, että pakko  oli kolalapioon tart-
tua ja  porstuan eestä vitiä syrjemmälle tukkia,  ettei
käy rantteelle lojumaan ja ala polanteeksi.
Semmoseen jos suvi sattuu iskemään keskellä talvea,
niin henkeä uhkaavan kaljaman siihen tekee.

Aurat ei vielä kolisseet, joten tiellä on väkitukulla
työmatkalaisille pölisevää hauhtoa pitkälle päivään.


Näyttää siis kovin uhkaavalta  että tällä perällä
jouluun sekaantuneet joutuvat viettämään taas
valkean joulun. No - kaikkea ei voi saada, paras
vain tyytyä,  mitäs eivät ole ajoissa hoksanneet
vaihtaa kinkerpiiriä.

Uusliberalismin kovat lait sanelevat,  että joulun
kulutushuumaan  nähden  alkaa  olla jo  liian myö-
häistä suunnitella muuttoliikennettä jouluhömpän
paratiiseihin. Kyllä nyt on vääjäämättömästi myö-
hässä.

*************
Haikeudella muistelen kuinka Pusikon Ykä kehotti
vuoden 2001 terroristi-iskujen jälkeen isänmaal-
lisia amerikkalaisia  menemään ostoskeskuksiin ja
kuluttamaan  enemmän.  Nämä tekivät  työtä käs-
kettyä ja  nyt monella  suomalaisellakin  on musta
joulu tiedossa. Monessakin mielessä.

Vereksessä muistissa on  kun valtionvarainministeri
jokunen aika sitten imitoi edellä mainittua kansansa
kovin rakastamaa valtiomiestä  ja kehottelipa meitä
suomalaisia kuluttamaan täysillä,  jotta me pelastui-
simme usassa kehitetyn kulutusparatiisin kataistro-
fin seuraamuksilta.

Jotenkin tuli mielikuva hieman siihen suuntaan.
että kuin  oltaisiin käynnistämässä  tuulimyllyä
joka toimiikin vain vedellä.
*************
Lumia pukatessa sitä tulee mieleen kaikenlaista.
Oikeastaan se  onkin parasta  humeetin  käyttö-
aikaa,  lunta nyt  osaa syytää  syrjään ilman omi-
aan.  Aikaa jää usein miettiä pluskvamperfektiä,
perfektiä, imperfektiä, preesensiä, futuuriakin.

Nii-in, siinä pukkiessa palautui  mieleen muudan talvi-
sodan jälkeinen talvi ja Röppäsen Valte,  sen emäntä
Siiri  ynnä ainokainen tytär  Maisa Caroliina.  Ihan siis
vaan siitä, että viistosin sitä penkkaa siistin oloiseksi,
linjaan porstuan nurkkien kanssa.

Se Röppäs-Valte kun oli myös tarkka mies lumitöiden
osalta rantteella, sekä akastaan, tietty tyttärestään
myös. Ilman muuta.

Maisa Caroliina oli jo sen verran kehittynyt että kulki
lauantaisin Hevoisystäväin Seuran talolla tansseissa.

Muuanna sunnuntaiaamuna oli sitten Siiri mennyt
Maisa-Caroliinaansa herättelemään jo warhaste,
heti lypsyltä tultuaan tohkeissaan.

Tytär raottaa wällyä ja silmät sikkurallaan ihmettelee
kovin aikaista herätystä, ottaen huomioon eilisillan.

Siiri: "No siitäpä justiisa syystä, nimenomaan siitä."

Maisa-Caroliina: "Ai miksi? En mie ole mittää teheny."

Äiti: "Ja vai et!!! Hyvä jumala lapsi, sinähän tiijät
miten tarkka isäsi on noista lumipenkoista pihalla.
Että niihen pittää olla siistit ja moitteettomat."

- ymhyyyyyyy...

- Ja nyt siellä penkassa on kirjotettu sinun nimesi.
Ja kusella. Herra isä! Valte räjähtää kun näkee...

- ymhyyyyyyyy... en minä tiijä siitä mitään... pojat...

- Wai et tiijä!!! Ja vielä siun omalla käsialalla!

AUOSOTA.gif