Joskus, talvisodan jälkeen, ehkä 60-luvun alussa,
ehkä ei. Ei sen niin väliä, mutta kuitenkin, jos niik-
seen. No joka tapauksessa, muistan pienen mität-
tömän episodin joka sattui keskellä kesää.
ehkä ei. Ei sen niin väliä, mutta kuitenkin, jos niik-
seen. No joka tapauksessa, muistan pienen mität-
tömän episodin joka sattui keskellä kesää.
Se miten se juuri nyt juohtui mieleen juuri nyt,
johtuu pelkästään ja yksinomaan vain siitä, että
Tarinamaanantai toimii vain joka toinen maanan-
tai ja minun humeettini joka maanantai. Marras-
kuussakin.
johtuu pelkästään ja yksinomaan vain siitä, että
Tarinamaanantai toimii vain joka toinen maanan-
tai ja minun humeettini joka maanantai. Marras-
kuussakin.
Pieni vaatimaton, onnellinen kylämme sijaitsi itäisen
Suomen perukoilla. Kaukana, kaukana sivistyksestä
ja herrain kaikenlaisista kotkotuksista. Saha, koulu
ja kauppojakin oli. Ja rautatie.
Ynnä asema sekä posti ja lennätin.
Suomen perukoilla. Kaukana, kaukana sivistyksestä
ja herrain kaikenlaisista kotkotuksista. Saha, koulu
ja kauppojakin oli. Ja rautatie.
Ynnä asema sekä posti ja lennätin.
Muuten emme tienneet maailman pahuudesta mitään.
Elimme onnellista eloa Pakkulinvaaran kupeella sekä
ympärillä. Osa jopa tyystin vaaran laella, josta auke-
ni kotomaamme koko kuva. Lännessä siintävä Pielinen.
Jossakin kaukana Kolin vaarojen huiput ja ulamaston
vilkkuva majakka.
Elimme onnellista eloa Pakkulinvaaran kupeella sekä
ympärillä. Osa jopa tyystin vaaran laella, josta auke-
ni kotomaamme koko kuva. Lännessä siintävä Pielinen.
Jossakin kaukana Kolin vaarojen huiput ja ulamaston
vilkkuva majakka.
Kaikki varmaan tietänevät, mutta kerron nyt kuitenkin,
että pakkuli on koivunkääpä toiselta nimeltään. Ja koivi-
koita vaaran ympärillä kasvoikin, joka taholla mistä nii-
tä ei oltu raivattu viljapeltojen tieltä.
Sitten, eräänä kuulaan keskikesän yönä, kun piiat jo
parahultaisesti rötköttelevät rentoina luhdeissa ja
rengit röhnöttävät tyytyväisinä, pää kullakin oman
satumaansa rehevillä reisillä kuorsaten, nähden unia
taivaasta ja uunissa haudutetusta ohrapuurosta.
parahultaisesti rötköttelevät rentoina luhdeissa ja
rengit röhnöttävät tyytyväisinä, pää kullakin oman
satumaansa rehevillä reisillä kuorsaten, nähden unia
taivaasta ja uunissa haudutetusta ohrapuurosta.
Ja tällaiseen idylliin saapuu kouvon pahalainen kiusaa
tekemään. Asettuu länälleen Huskaisen Topin kaura-
halmeeseen ja alkaa haalimaan kitaansa mehukkaita
röyhyjä. Eikä sen ahneudella mitään mittaa ole. Syö
napansa täyteen että napa rytkyy, mutta talloo sa-
malla melkein tynnyrinalan kortta läsään samalla.
tekemään. Asettuu länälleen Huskaisen Topin kaura-
halmeeseen ja alkaa haalimaan kitaansa mehukkaita
röyhyjä. Eikä sen ahneudella mitään mittaa ole. Syö
napansa täyteen että napa rytkyy, mutta talloo sa-
malla melkein tynnyrinalan kortta läsään samalla.
Se harmittaa tietysti Topia ja muutkin kauranviljelijät
ovat kyynärpäät törhöllään siitä että kenenkä halmee-
seen mesikämmen seuraavana yönä itsensä asettaa.
Vuoroin vieraissa. Viikossa se oli käynyt jo yhden jos
toisen halmetta tallomassa. Luokoon mennyt kaura oli
yksimielisesti pilalla. Odelmakin siinä jää nousematta.
toisen halmetta tallomassa. Luokoon mennyt kaura oli
yksimielisesti pilalla. Odelmakin siinä jää nousematta.
Isännät pistivät kokouksen pystyyn Penttisen kioskilla.
Jokaisella talonpojalla on Hankkijan lakki otsallaan ja
Lahden Erikois Beetä se isompi pullo nokan edessä.
Ilmeet ovat tuikean vakavat. Sato on kohta pilalla.
Karkeita puheita singahtelee tavan takaa lasten kuulu-
ville ja nämä tallentavat ne sydämeensä kätköihin viat-
tooman lapsen rakkaudella ja kunnioituksella.
ville ja nämä tallentavat ne sydämeensä kätköihin viat-
tooman lapsen rakkaudella ja kunnioituksella.
Putkosen 2-vuotias Anniina vatkuttaa kuuluvasti
rattaista käsin:
"Ittu kalhu - kalhun ittu, ittu kalhu - kalhun ittu,
ittu kalhu - kalhun ittu!"
rattaista käsin:
"Ittu kalhu - kalhun ittu, ittu kalhu - kalhun ittu,
ittu kalhu - kalhun ittu!"
Me muut pojankollit hälistään vaan siinä muuten,
niin kuin vain joutilaat pojat sen osaavat. Tytöt
tirskuvat, kaivelevat nokkiaan, nostelevat hamo-
siaan tai kuoputtavat maata varpaillaan.
niin kuin vain joutilaat pojat sen osaavat. Tytöt
tirskuvat, kaivelevat nokkiaan, nostelevat hamo-
siaan tai kuoputtavat maata varpaillaan.
Lopulta saadaan suunnitelma ja toimintasuunnitelma
valmiiksi. Taktiikkana on että kontiolle annetaan kun-
non oppitunti siitä, mitä seuraa kun luvatta tukkii toi-
sen kaurahalmeisiin ahmimaan, tallomaan ja pasko-
maankin.
valmiiksi. Taktiikkana on että kontiolle annetaan kun-
non oppitunti siitä, mitä seuraa kun luvatta tukkii toi-
sen kaurahalmeisiin ahmimaan, tallomaan ja pasko-
maankin.
Strategisena voimavarana käytetään Sörsselssonin
Gunnelin aikuista pojanjössikkää, jonka humettissa
virtaa muutakin vettä kuin silkkaa humeettiainesta.
Gunnelin aikuista pojanjössikkää, jonka humettissa
virtaa muutakin vettä kuin silkkaa humeettiainesta.
Sitä paitsi se on kylähullu ja voimiltaan niin mahdoton
että sen on parasta antaa kulkea kylällä kytkemättä.
Eihän se missään kytkyessä edes pysyisikään.
että sen on parasta antaa kulkea kylällä kytkemättä.
Eihän se missään kytkyessä edes pysyisikään.
Sitä oli kerran yritetty. Pistetty kivijalkaan kettingillä
kiinni nilkasta, mutta oli pahkeinen kiskassu sen verta
reippaasti että vapautumisoperaatiossa meinasi kaatua
luhtiaitta katolleen.
Siitä asti on kuljeksinut vapaana, ilman kenkiä. Pakkasi
pirulainen syömään kenkänsä, kyltymättömään nälkään.
kiinni nilkasta, mutta oli pahkeinen kiskassu sen verta
reippaasti että vapautumisoperaatiossa meinasi kaatua
luhtiaitta katolleen.
Siitä asti on kuljeksinut vapaana, ilman kenkiä. Pakkasi
pirulainen syömään kenkänsä, kyltymättömään nälkään.
Aaretti touhuttiin paikalle leipäsäkin avulla. Hirvittävän
iso mies. Meillä vunukkasakissa tuli ihan hiljaista.
iso mies. Meillä vunukkasakissa tuli ihan hiljaista.
Isännät neuvoivat ja osoittelivat Aaretille peltojaan,
tämä vaan nyökkäili leipää tyytyväisenä rouskuttaen.
Kun asia oli käsitelty, Aaretti mongersi, että kuinkas
sen karhun yleensä kiinni saa sieltä halmeesta?
sen karhun yleensä kiinni saa sieltä halmeesta?
Isännillä oli vissi konsti. Hurskais-Topi sanoi:
"Meet vain sinne halmeeseen yöksi seisoskelemaan
ja viheltelet. Kohta se kouvo sinut kuulee ja lähtee
astumaan kohti. Kun tullee liki, koppaat sitä nokkiin,
että älyää pysyä pois meidän tanhuvilta.
Me sen sulle sitten jälkikäteen kyllä korvaamma."
Illalla näimme kun Aaretti oli menossa kouvopassiin.
Mehän luiskahdimma kissanluukusta tietty kartanolle
ja hipsittiin Hurskaisen riiheen seuraamaan draamaa.
Mehän luiskahdimma kissanluukusta tietty kartanolle
ja hipsittiin Hurskaisen riiheen seuraamaan draamaa.
Hullu-Aaretti lompsii paljasjaloin halmeeseen.
Pyörähtelee ympäriinsä ja alkaa sitten vislaa-
maan. Ja ihme! Eipä ehdi kun neljä-viisi kertaa
viheltää kun metsän rajaan, valkeina paistavia
koivunkylkiä vasten nousee jumalattoman suuri
mustanpuhuva hahmo.
Pyörähtelee ympäriinsä ja alkaa sitten vislaa-
maan. Ja ihme! Eipä ehdi kun neljä-viisi kertaa
viheltää kun metsän rajaan, valkeina paistavia
koivunkylkiä vasten nousee jumalattoman suuri
mustanpuhuva hahmo.
Huojuttelee itseään ja lähtee kuono pystyssä
vainua ottaen Hullu-Aaretin suuntaan.
vainua ottaen Hullu-Aaretin suuntaan.
Siinä ne kohtaavat keskellä kesäistä kaurahalmetta,
Taavetti ja Koljatti, parimetrinen hullu ja panssari-
vaunun kokoinen karhunmotlake.
Taavetti ja Koljatti, parimetrinen hullu ja panssari-
vaunun kokoinen karhunmotlake.
Silmästä silmään tuijottavat toisiaan, yrittävät tahdon
voimalla toisensa maahan lannistaa, tappion syliin, mutta
Aarettipa muistaa Hurskais-Topin ohjeen ja läpäyttää
samassa otukselle aimo korvatillikan.
Moista röyhkeyttä yllättyy otus niin että laskee hätä-
paskan alleen. Mutta samassa jo lähtee oikean käden
koukku yhdeksän miehen voimalla Aarettia kohti.
paskan alleen. Mutta samassa jo lähtee oikean käden
koukku yhdeksän miehen voimalla Aarettia kohti.
Tämä väistää, hullu vaikka onkin. Sen verran se pitää
hullunkin sentään nyrkkeilyn pelisäännöistä tietää että
ottelussa tarvitsee muistaa vain yksi sääntö:
"Saa väistää!" ja väistää myös.
Otso jää hämmästelemään ilmassa ammottovaa, härän
kokoista reikää. Aaretti ei odottele vaan käy päälle ja
pyrkii sylipainiksi. Kaatuvat rytinällä halmeeseen.
kokoista reikää. Aaretti ei odottele vaan käy päälle ja
pyrkii sylipainiksi. Kaatuvat rytinällä halmeeseen.
Kauraa lakoontuu monta tynnörinalaa painissa. Tuimia
läimäyksiä jakelee mesikämmen, mutta viimoinpa alkaa
herpaantumaan. Aaretin paljas jalkaterä on osautunut
hännän tyveen. Se on karhuilla herkkä paikka.
Nooooo, etenkin naaraskarhuilla, niin kuin tämäkin nyt
sattui olemaan.
Mutta kovia on läimäykset silläkin olleet, Aaretti on
riivitty lähes alastomaksi ja raapeita on pitkin kehoa.
Verta taitaa tihkua jostakin joutavanpäiväsemmästä
naarmusta.
riivitty lähes alastomaksi ja raapeita on pitkin kehoa.
Verta taitaa tihkua jostakin joutavanpäiväsemmästä
naarmusta.
Otso makaa raukena halmeessa selkäpiillään, silmät
lupsollaan. Jotenkin on niin tyytyväisen näköinen että.
Aaretti arvelee, että nyt mahtanee olla viisain hetki
lähteä livohkaan, epeli näyttää uinahtaneen. Nousee
ja alkaa varovasti astella riihtä kohti, meidän piiloa
päin. Samassa kouvon pää liikahtaa, kohoaa, käänte-
lee ympäriinsä. Nousee kyynärpäitensä varaan, hok-
saa Aaretin.
lähteä livohkaan, epeli näyttää uinahtaneen. Nousee
ja alkaa varovasti astella riihtä kohti, meidän piiloa
päin. Samassa kouvon pää liikahtaa, kohoaa, käänte-
lee ympäriinsä. Nousee kyynärpäitensä varaan, hok-
saa Aaretin.
Könyää ylös kahdelle jalalle sekä viheltää Aaretille.
Koukkii sitten etutassullaan että, tänne päin. Hyvä
mies! Tänne päin!
Koukkii sitten etutassullaan että, tänne päin. Hyvä
mies! Tänne päin!
....
Kommentit