Jo kaukaa raikuu selkonen
kun liihottelee outamaiden piirii pitkin korppi.
Lentää paikallensa,
kohti onsikelon kokkaa entää,
raottelee nokkaa.
Syrjäsilmin vahtaa porotokkaa
jota musta juova jahtaa.
Ahma siellä, tiellä turman,
tekee pian surman - nauttii veren hurman,
kesakon kun lahtaa.
Ronkkuu konkkuu riutta - itseänsä kiihottaa.
Siivet viihottaa kun paikallansa lekuttaa
ja silmät osmaan siihottaa.
Ylös poukkaa.
Leijailee ja heijailee,
kaikki temput laatii mitkä suku vaatii. Kiitää liitää.
Alas koukkaa.
Tuiskahtavi oksalle. Kiiltää musta miehusta.
Avaa nokkansa ja ääni oneana selkäpiitä viiltää.
Jalkaa nostaa, lehahtaa ja sulkaa sukii,
siipispankot roikkuu.
Väliin utalana muille koikkuu:
Tulkaa veljet! Tulkaa!
Kommentit