1997882.jpg

Uskovatko jumalat toisiinsa?  Sille tuli  mieleen heti
ekaksi kun se virkosi oksan ylimääräiseltä kuulosta-
vaan risahdukseen. Vaisto käski sen olla liikkumatta.
Kukaan ei voisi  huomata tai erottaa  sitä lokakuisen
aamun harmaasta, harmaan jäkälän peittämän kiven
huomasta, sen kalveesta.

Kuono oli edelleen nukkuma-asennossa  hännän tyvessä.
Mutta lihakset,  teräksiset lihakset olivat jo valmistau-
tuneet  kiidättämään  sen tarvittaessa  vaikka Lemmon
kuuseen. Adrenaliini kohisi ja kiersi suonissa kuin vissy-
vesi paineella korkin raossa.

Aistihälytys peruutti  ja sähkötti rentoudu-käskyä.
Vaikka joku olisikin sattunut  näkemään otuksen, ei
hän olisi huomannut kuinka adrenaliini vähitellen va-
pautui verestä lihasten vapinaksi ja siinä kaikki.

233281.jpg

Tämä oli aivan tavallista.  Ei sen takia  menty lääkärin
vastaanotolle,  edes eläinlääkärin.  Vaikka sehän kyllä
ahneus mielessään olisi jonkun maksullisen diagnoosin
siitä sorvannut. Ja sitten haudankaivajalta kopioidulla
vakavalla,  vetisellä katsella saattaen antanut käteen
muutaman sadan €uron laskun.
Pahoitellen ja ottaen osaa. Koko rahalla.
walkwolfani.gif

Ei menty tohtorille risahduksen takia, mutta oltiin
kyllä moisesta varuillaan, toisin kuin inimiset jotka
elelivät elämäänsä laput silmillä kuin ravihevoiset.

Nehän mennä  tolvasivat  porolauman  lailla eteenpäin
kilpaa,  tavoitellen toinen toisensa paremmuutta. Sen
kummemmin välittämättä yhdestäkään risahduksesta
taikka enteestä, joka ilmaisisi, että olisi pantava suut
säkkiä myöten. Että olisi saatettava humeetti oikealle
tolalle nyt heti eikä viidestoista päivä.

No mitäpä hukalle inimisten  asiat sen kummemmin
kuuluivatkaan, kunhan aina vain silloin tällöin käväi-
sivät mielessä ja haihtuivat saman tien hiiteen.

233281.jpg

Se ojentausi kuitenkin, venytti ja vanutti paikallaan.
Laski kuononsa etutassujen väliin ja tuttuun tapaan
alkoi suunnittelemaan päivän puuhia.  Silmät lupsah-
dellen, pienen pienen huokauksen saattelemana.

Se nyt ei mistään huolista johtunut,  päin vastoin,
tyytyväisyydestä  tasapainoiseen  elämään. Tälle
perälle kun ei jostakin  ollut sattunut  yhtäkäään
vittumaista inimistä.
Sellaista susikammoista, jonka wanhemmat olivat
lapsena aivopesseet pelotelleet vauhkoksi.

Sellaiset ne olivat pahimpia,  eikä niiden humettiin
minkäänlainen järkipuhe tepsinyt.  Suu vaahdossa
kulkivat kammotukset kylänraittia ja kylvivät pel-
koa ja kauhua tolkun inimistenkin mieliin.  Ainahan
sakista joku löylynlyömä kumppaliksi löytyy.
Ja niin on pian jahti käynnissä.
No onneksi ei tällä seudulla, se tuumi ja hymyili.

233281.jpg

Niinpä se palasi päivän avaukseen. Mahalaukun suunnasta
oli jo tullut kohtelias huomautus ystävälliseen sävyyn. Se
kai tässä pitäisi ensimmäisenä hoidella kuntoon.  Oli kovin
epätervellistä olla syömättä,  etenkin verensokerin heit-
telyä olisi  varottava.  Syömättä oleminen  laskee sitä ja
ahminta tahi ylensyönti kohottaa sitä liiaksi.

Siinä kun  pahimmoilleen  satut kiinni jäämään jonkun
terveyskonsultin kynsiin,  niin määrää pahalainen sel-
laisen kuurin että kohtapa onkin  huiskahännän sijaan
töpöhäntä ja  naamarustinkia koristaa  pitkät korvat
ja ristiturpa. Se tuumii.

Sattuu vilkaisemaan syrjäsilmällä  jängälle ja kohta
jo kanottaa  kaulapystyssä samaan suuntaan.  Eines
siellä loikkii syönnöksellä. Pysähtyy välillä, puputtaa
kuloheinää, nousee välillä takajaloilleen tarkastele-
maan loistavaa tulevaisuutta.

233281.jpg

Päätös on nopea,  siitä ei äänestetä,  eikäs siitä ole
hallinto-oikeuteen valitusoikeutta. Hukka vilkaisee
ympäristöä. Strategia ynnä taktiikka ovat siinä sil-
mänräpäyksessä valmiina.  Homma on selvä,  nyt ei
auta vaikka maan pääministerinä olisi kuka tahansa.

No vaikka se nuivan olonen epeli,  jolla pääluutkin
on tehty niin ohuista tarpeista että tyhmyys pais-
taa suorastaan läpi.

233281.jpg

Alkaa vaivihkainen siirtyminen, ilman hoppua,  mutta
määrätietoisesti jängän metsän puoleiseen reunaan,
niin että eines joutuu pakosalle lähtiessään aavalle.

Siellä ei  muuta konstia ole  nahkan säilyttämiseen
kuin vauhti ja mutkittelu, eikä se tässä nimenomai-
sessa tapauksessa auta sitten yhtikäs mitään.

Episodi on lyhyt, karu,  koruton. Tavallansa kaunis ja
hyvin yksinkertainen. Vailla vihaa ja ahneutta, raivoa,
ivaa, pilkkaa tai muitakaan inimisten tuntoja.
Edes  ylemmyyden-paremmuuden  tunnetta ei saada
sovitettua tähän tolaan.

Tämä on elämää. Vain elämää ja se jatkuu,
inimisten hölmöilyistä huolimatta.

Eikä sille mahda jumalatkaan mitään.