Taivaanpiiri raottui sinisen punaisen kirjavana idän
puolella joten kello saattoi jo raksuttaa liki kuutta.
Metsässä ei vielä nähnyt kunnolla liikkua, sinne kun
poikkesi, satutti päänmollukkansa heti kerralla pah-
koille.
puolella joten kello saattoi jo raksuttaa liki kuutta.
Metsässä ei vielä nähnyt kunnolla liikkua, sinne kun
poikkesi, satutti päänmollukkansa heti kerralla pah-
koille.
Mutta paikoin hiekkaista palasta pitkin oli hyvä
panna koipiaan toisen eteen ja mennä sinne juu-
ri sinne minne humeetti määräsi. Tuuleskeli mel-
ko vahvasti, 7-8 metriä. Hämäräinen siimes ka-
hisi siihen malliin että, äkkinäinen olisi kai kuullut
jo mörköjä kahtapuolta polkua.
panna koipiaan toisen eteen ja mennä sinne juu-
ri sinne minne humeetti määräsi. Tuuleskeli mel-
ko vahvasti, 7-8 metriä. Hämäräinen siimes ka-
hisi siihen malliin että, äkkinäinen olisi kai kuullut
jo mörköjä kahtapuolta polkua.
No jos ei sentäs niitä, niin ainakin peikkoja ja mennin-
käisiä. Herkkäuskoisimmat kenties Pelsepuupin, riipuen
lapsena saamastaan opetuksesta.
Sitten osa on kyllä yhtä kylmäverisiä kuin haudan-
kaivaja Skyffelström. Kun pojanmullikat menivät
muinoi kujeillessaan kaivettuun hautaan ja kähisi-
vät sieltä illanhämyssä tahtovansa pois, niin eikös
vaan Skyffelström, joka tonki uutta hautaa siinä
liki: " No tulkaa jalottelemaan! Mutta pysytte sit-
ten muurin sisäpuolella! Ja aamuksi takasin."
kaivaja Skyffelström. Kun pojanmullikat menivät
muinoi kujeillessaan kaivettuun hautaan ja kähisi-
vät sieltä illanhämyssä tahtovansa pois, niin eikös
vaan Skyffelström, joka tonki uutta hautaa siinä
liki: " No tulkaa jalottelemaan! Mutta pysytte sit-
ten muurin sisäpuolella! Ja aamuksi takasin."
Pojan mullit juoksivat päänsä lehmuksiin pahki
kun pötkivät kiiruissaan kotinurkille sydän lä-
pattäen.
kun pötkivät kiiruissaan kotinurkille sydän lä-
pattäen.
Se siitä. Koi koillisen puolelta voimistui ja matka jatkui.
Nousi metsäviidakosta kuolpunaan ja oikeni sitten het-
hen päästä marastoksi joka jätti jängät kahtapuolen
punaisen keltaisena hohtamaan maaruskassa. Auringon
ensisäteiden värjäävässä valossa.
Nousi metsäviidakosta kuolpunaan ja oikeni sitten het-
hen päästä marastoksi joka jätti jängät kahtapuolen
punaisen keltaisena hohtamaan maaruskassa. Auringon
ensisäteiden värjäävässä valossa.
Ei vielä rikkuakaan hikeä otsan päällä, vaikka repussa
oli parin päivän eineet ja muut välttämättömät tarvik-
keet. Joutavat olivat karsiutuneet varaston hyllylle jo
aikaa sitten. Kivääri selänpäällä, haulikko hihnasta kai-
nalossa roikkumassa. Oli sekin siihen oman paikkansa
kokemuksen mukaan löytänyt ja osannut.
Vauhti oli tasaisen tappava, harkittuja harppoja, askel
toisen eteen. Muutaman minuutin välein kuuntelutauko.
Ja taas eteen. Matka ei joudu jos joka mukkaan kynsi-
tulet rakentelee.
toisen eteen. Muutaman minuutin välein kuuntelutauko.
Ja taas eteen. Matka ei joudu jos joka mukkaan kynsi-
tulet rakentelee.
Melko hiljainen aamu, ei yhtään riekkkoparven pyräh-
dystä, ei ensimmäistäkään koppelon kotkotusta eikä
yhtäkään ukkometson rytinää vitelikössä.
No tuolla sentään hirvisonni töräytti lehmille tiedoksi,
että täällä sitä ollaan, pussit täynnä. Tervetuloa vaan
hoitoalueelle hirvirouvat, eikä muutama hiehokaan pa-
haa tekisi.
että täällä sitä ollaan, pussit täynnä. Tervetuloa vaan
hoitoalueelle hirvirouvat, eikä muutama hiehokaan pa-
haa tekisi.
Pian eteen erottui tunturikoivujen täyttämä kielas,
säästynyt oli vielä tunturimittarilta ja hehkui yhäti
vaikka tuuli oli riipinytkin jo osan lehdistä. Sitä oli
myös hyvä kävellä vaikka vastasen alkoi huomata
jo jaloissa.
säästynyt oli vielä tunturimittarilta ja hehkui yhäti
vaikka tuuli oli riipinytkin jo osan lehdistä. Sitä oli
myös hyvä kävellä vaikka vastasen alkoi huomata
jo jaloissa.
Kauempana vilahti jänis ja pian sitä seuraileva repolainen.
Siinä menivät eines ja saalis peräkanaa. Eipä auta sulan-
maan aikaan lähteä vemmelsäären perään ilman koirua,
eikä kyllä ketunkaan.
Hirvas seisoi pienen tievan päällä, vaadintokan edessä
ja arvuutteli kulkijaa kilpailijaksi tahi jonniijoutavaksi,
jolle ei kannata puhkua eikä puhista.
ja arvuutteli kulkijaa kilpailijaksi tahi jonniijoutavaksi,
jolle ei kannata puhkua eikä puhista.
Niinpä taival vaan jatkuu kunnes tuttu tieva häämöttää
tunturin kupeessa. Pian matka pää jo näkyy. Vielä joku-
nen sata metriä ja ollaan kurun reunalla. Siellä alhaalla
tuulen suojassa, on tunturikoivujen varaan sidottu orsi.
ja vieressä tulipaikka.
tunturin kupeessa. Pian matka pää jo näkyy. Vielä joku-
nen sata metriä ja ollaan kurun reunalla. Siellä alhaalla
tuulen suojassa, on tunturikoivujen varaan sidottu orsi.
ja vieressä tulipaikka.
Lupasi hyvää keliä, joten mitään telttoja ei tarvitse
pystyttää. Riittää kun virittää rankisen orren yli, tai
kiepauttaa sivut maahan kiinni laavuksi.
Lämmöstä pitää huolen rakotuli. Peltipailakalla tuotu
kelokasa riittää vielä viikon yöpymiseen.
pystyttää. Riittää kun virittää rankisen orren yli, tai
kiepauttaa sivut maahan kiinni laavuksi.
Lämmöstä pitää huolen rakotuli. Peltipailakalla tuotu
kelokasa riittää vielä viikon yöpymiseen.
Nyt ei tulia tehdä. Kello alkaa käydä jo kahdeksaa,
Rankinen auki ja reppu sinne, hörppäys purosta li-
pillä, aseet olalle ja matkaan ylös tunturiin. Kiirunat
odottavat siellä jossakin. Jos odottavat.
Rankinen auki ja reppu sinne, hörppäys purosta li-
pillä, aseet olalle ja matkaan ylös tunturiin. Kiirunat
odottavat siellä jossakin. Jos odottavat.
....
Kommentit