Istun punaisten, keltaisten ja oranssien keskellä.
Mahtuu sekaan vihreää ja sinistä rahtu,
sekä yksi pilvenhattaran valkoinen läiskä.
Tämä on tekemätön tauluni.
Yht'äkkiä ponnistan, nousen jousen lailla.
Silmissä näkyy tähtiä keskellä päivää.
Astun pienen niemen nokkaan,
pokkaan yleisölle ja laulan oman ylistyslauluni.
En kysy lupaa, sellanen tapaus on vapaus.
Ketään ei ole kuulemassa.
Vain tuuli on tuulemassa.
Eikä yhtään hävetä. Suorastaan kiljun.
Tuulispää läimäyttää kasvoille kuin varoitukseksi.
Mitä huudat wanha haaska?!
Ilosta! Vastaan ja kiljaisen uudelleen.
Käskee puuskan lennättää huopahattuni Ahtolaan.
Kun menen poimimaan sitä, jalkani solahtaa kivenkoloon
ja iloista raikasta vettä virtaa saappaan varteen.
Kohotan katseen ja hohotan.
Hirvisonni kahloo vedessä lumpeikon edessä.
Syö juuria ja paskoo moukka ruokapöytään.
Heristän sormea.
Se kääntää ahterinsa ja paskoo lisää.
Kommentit