Raavas mies painaa kuolpunassa wanhaa, heikosti
erottuvaa palasta pitkin kohden aavoja selkosia.
Selässä pulleva ränstynyt reppu, isänperu, mutta
toimiva kapine.
erottuvaa palasta pitkin kohden aavoja selkosia.
Selässä pulleva ränstynyt reppu, isänperu, mutta
toimiva kapine.
Vyöllä puukko ja kirves, repun päällä nokipannu ja
kuhmuinen alumiinikauha. Äijä kaikin puolin kulkijan
oloinen.
kuhmuinen alumiinikauha. Äijä kaikin puolin kulkijan
oloinen.
Matka sujuu ja kepeästi nousee koipi, väliin oijustaa
poron ranniota kun näkee sen sujuvan samaan suun-
taan omansa kanssa. Otsa hiestyy vähitellen tumman
lierihatun alla ja saa muutaman syöpäläisen kiinnos-
tumaan.
Etenpänä vilkkuu puiden lomasta veden pinta,
kulkija pysähtyy, ottaa tukea aihkista, mutta
ei laske reppua maahan. Tuttu on näky, mutta
vieä väärä lompolo. Mielessä käy että vielä ne
pari kilometriä ja perillä ollaan.
kulkija pysähtyy, ottaa tukea aihkista, mutta
ei laske reppua maahan. Tuttu on näky, mutta
vieä väärä lompolo. Mielessä käy että vielä ne
pari kilometriä ja perillä ollaan.
Ponkaisee petäjän kyljestä irti, tavoittaa tasapainon
ja alkaa jalkojen siirtely eteen vuorotahtiin. Tietää
että matka lyhenee vain kulkemalla, ei taukoamalla.
Sen verran on repussa lastia, että viilekkeet alkavat
vähitellen kolota hartioihin, mutta reppua hypäyttä-
mällä ne saavat helpotusta.
ja alkaa jalkojen siirtely eteen vuorotahtiin. Tietää
että matka lyhenee vain kulkemalla, ei taukoamalla.
Sen verran on repussa lastia, että viilekkeet alkavat
vähitellen kolota hartioihin, mutta reppua hypäyttä-
mällä ne saavat helpotusta.
Riekkoparvi pelmahtaa etuvasemmalta pyrähdykseen,
emo haukkuu tummanpuhuvan kulkijan pahanpäiväsesti
ja rauhottuu kun tämä vähät välittämättä jatkaa mat-
kaansa. Nousee matalan tievan päälle, katselee ympä-
rilleen ja huomaa tutun katonharjan pilkottavan puun
takaa. Nyt ei ole enää matkaa. Sen kun laskeutuu ja
varoo ettei luiskahda persuuksilleen.
Lopulta on perillä, kahlottuaan vähäisen heinäisen
pihan läpi oven puolle kammia. Koskematon on kuin
nuori piikalikka. Turpeetkin on paikallaan ja kivistä
muurattu piisi kuin miehisyyden merkki kohden tai-
vaanpiiriä.
pihan läpi oven puolle kammia. Koskematon on kuin
nuori piikalikka. Turpeetkin on paikallaan ja kivistä
muurattu piisi kuin miehisyyden merkki kohden tai-
vaanpiiriä.
Mieto savunhaju uhkuu asumuksesta ja uksen vieren
harmaja penkki huitoo miehelle: "Istumaan! Heitähän
reppu, nosta hattu, pyyhi otsa ja ota ryyppy paluusi
kunniaksi!"
harmaja penkki huitoo miehelle: "Istumaan! Heitähän
reppu, nosta hattu, pyyhi otsa ja ota ryyppy paluusi
kunniaksi!"
Oikein värisyttää, pitää vilkaista ympärilleen, että
penkkikö se tosiaan puhui vai joku kammin hiisi.
Hymähtää, olemattomia jo kuulee.
Nostaa repun pykälästä ja asettelee heinäiseen
maahan. Avaa liepeen ja pannut ja kauhat kalise-
vat nurmelle. Löysää vetosolmun, pistää silmänsä
kiinni ja työntää käden tunnustellen repun sisään:
Kahvipurkki - sokerit - voiastia - siankylki - ruis-
leipä. AH! Siinä se on! Pullo tuntuu kädessä. Nou-
see sormien mukana päivänvaloon. Pullo Kosken-
korvaa.
maahan. Avaa liepeen ja pannut ja kauhat kalise-
vat nurmelle. Löysää vetosolmun, pistää silmänsä
kiinni ja työntää käden tunnustellen repun sisään:
Kahvipurkki - sokerit - voiastia - siankylki - ruis-
leipä. AH! Siinä se on! Pullo tuntuu kädessä. Nou-
see sormien mukana päivänvaloon. Pullo Kosken-
korvaa.
Ei juomiseksi, ei huomiseksi ei, vain aitoon hyväänoloon.
On tämä elämän vesi tänne saakka selässä raahattu.
On tämä elämän vesi tänne saakka selässä raahattu.
Istuutuu jälleennäkemisen riemusta narahtavalle
penkille aurinkoon. Löysää kaulusta, sormella kier-
tää kauluksen ympäri ja huiskauttaa päätään että
kauluksen ahdistus hellittää ja ilma pääsee valus-
kelemaan selkäpiitä pitkin.
penkille aurinkoon. Löysää kaulusta, sormella kier-
tää kauluksen ympäri ja huiskauttaa päätään että
kauluksen ahdistus hellittää ja ilma pääsee valus-
kelemaan selkäpiitä pitkin.
Kohentaa hattua, että otsa pääsee kuivahtamaan,
raapii paahtuneella sormellaan niskaansa ja pyyh-
käisee muutaman päivän sänkeä naamasta.
raapii paahtuneella sormellaan niskaansa ja pyyh-
käisee muutaman päivän sänkeä naamasta.
Ottaa Koskenkorvaputelin, nostaa aurinkoon ja sihtaa
läpi. Sitten laskee ja kuin rakastuneena pistää toisen
käden sormet korkinympärille ja narskauttaa.
Kuinka suloinen ääni siitä lähteekään, mieleen palaa
sorsanmetsästykset ja lintujen narskutus, se tunne
ja se huuma ja kutina joka iskee kun kuulee saaliin
lähestyvän.
sorsanmetsästykset ja lintujen narskutus, se tunne
ja se huuma ja kutina joka iskee kun kuulee saaliin
lähestyvän.
Mutta nyt, tässä ajassa, miehen ryökäle nostaa korkin,
sitten pullon ja asettelee sen huulilleen. Laittaa silmät
kiinni ja ottaa kunnon ryyppyn. Miesten ryypin. Antaa
tulisen liemen huuhdella suuta ja kurkunpäätä.
sitten pullon ja asettelee sen huulilleen. Laittaa silmät
kiinni ja ottaa kunnon ryyppyn. Miesten ryypin. Antaa
tulisen liemen huuhdella suuta ja kurkunpäätä.
Kiskaisee pullon pois että hieman pirskoo rinnuksille
ja suupieliin. Saatanallisen ihana tunne tulee hopulla
kun lämmin tuliliemi valuu kurkunreikää pitkin nälkäi-
seen vatsaan. Ja nälän tunne heti perässä.
Ähkäisee ääneen ja saa vedet silmiin.
Asettuu nojalleen kammin seinään ja sulkee silmänsä.
Hyvältä tuntuu, oikein hyvältä. Otan vielä toisen ryy-
pyn ja puran kamppeet. Laitan eineen ja vasta sitten
käyn katsomassa vieläkö sillä koplukalla pärjää tämän
reissun, vai joko pitää uusi kasata.
Hyvältä tuntuu, oikein hyvältä. Otan vielä toisen ryy-
pyn ja puran kamppeet. Laitan eineen ja vasta sitten
käyn katsomassa vieläkö sillä koplukalla pärjää tämän
reissun, vai joko pitää uusi kasata.
Kammertaa ylös ja ottaa sen toisen ryypin,
mutjuttelee suussaan ja nielaisee. Kiertää
korkin kiinni ja laittaa pullon seinänviereen.
mutjuttelee suussaan ja nielaisee. Kiertää
korkin kiinni ja laittaa pullon seinänviereen.
Asettuu uudelleen toviksi vielä selänvaraan penkille.
Tämän parempaa oloa ei ole saatana missään. Maja,
einestä, viinaa, rannassa sauna ja järvi täynnä kalaa.
Ei auton ääntä, ei muita inimisiä, ei kiirusta, ei hoppua.
Tämän parempaa oloa ei ole saatana missään. Maja,
einestä, viinaa, rannassa sauna ja järvi täynnä kalaa.
Ei auton ääntä, ei muita inimisiä, ei kiirusta, ei hoppua.
Nooooooooo, jos se naaras sattuisi tänne osautumaan,
joka siellä kylällä lirkutteli ja silmiään räpsytteli, niin
niin senpä tuossa syliin nostaisin ja kammiin porontal-
jalle kellistäisin.
joka siellä kylällä lirkutteli ja silmiään räpsytteli, niin
niin senpä tuossa syliin nostaisin ja kammiin porontal-
jalle kellistäisin.
Yhden jalan laittaisin itään päin,
toisen länteen...
toisen länteen...
...sitten jälkikäteen kurottaisin pullon ja ottai-
sin ryypyn, saattaisinpa tarjota sillekkin, jano
saattaisi tuolla olla moisesta menosta.
Morsiammella!
sin ryypyn, saattaisinpa tarjota sillekkin, jano
saattaisi tuolla olla moisesta menosta.
Morsiammella!
....
Kommentit