1308942.jpg
1750631.jpg
1308941.jpg

Heinäkuu jo ohi puolivälin.  Pahin räkkäkin. Muudan
ránesgumpa Ultima Thulessa jo alkoi valmistautua
yötä pitelemään, kun oli tulossa kylään pitemmäksi
aikaa jonkun  päivän päästä.  Sitä wastaanotolle oli
mentävä tunturiin.

Valmisteli kotoluolassaan asioita siihen tolaan että
passaa olla poissa yli yön. Pitkälle aamukoihin. Jos
hommat ja rituaalit niin vaatii.

Saattoipa tuolla kujuunilla käydä  jokunen riiuuyöaiekkin
mielessä vaikka  jo wanhan sorttinen, wanhan liiton koje
olikin. Nosteli muka tavaroitansa,  kasasi vermeitä. Haki
kuolpunasta petäjän latvan, huiski sillä roippeet nurkkiin
silmiin pistämästä. Eillisestä muistista kun tiesi että toi-
sillä  naaraanpuolilla  saattaa  olla yhtä  terävä näkö kuin
kielikin. Ja se vasta ossaaki joskus käyä luonnon päälle.

1475249.jpg

Tuli kaikki valmiiksi  ja oli sitten  asettelemassa pönkää
ukselle, lukkuahan ei sillä perällä juurikaan tunneta, jos
nyt joku ei sitten  kauppiaan  mieliksi  sitä ole hankkinut
ja omiksi vaivoikseen.  On siinä avaimessa enämpi huolta
kuin konsanaan koko huushollista.

Kuuli kahahduksen tievan päältä, katsahti siihen suuntaan,
näki koppelon nousseen  männyn kylkeen oksalle,  kurkis-
teli sieltä  kylkeä mukaillen kaikkien  koppelo-otusten ta-
paan muina naisina siljoa.

Se muudan  ránesgumpa rapsutti  takaraivoaan, ynnä
-puoltaan,  sekä kuopaisi  varmuuden vuoksi sukukal-
leuksien  perään,  ovatko ne  tallessa  ja tuumi sitten
omassa karvaisessa humeetissaan,  että pahkeistako
se tuo tuohon tuli töllistämään? Merkinneekö tuo nyt
hyvää eli pahaa lykkyä? Tuommonen otus...
Kun ei muista niin ei sitten muista.

1475249.jpg

Jahkaili siinä aikansa,  istahti oikein rantteelle ja
sitä toviksi aivoittelemaan.  No valmista ei tullut,
kavahti lopulta  tassuilleen ja  lähti jolkuttamaan
Gámasjohkan  törmältä  Muotkatunturin  koillis-
kulmaan elikkä luoteen puoleen.

Gámasmohkkissa huomasi yksinäisen naaraan jängän
reunalta katselevan Kákcavärrin keron suuntaan.

Urahti tunnukset ja jolkutti vierelle,  heilautteli häntää
sivusuuntaan ja toiseen ilmaisten ystävyyttä, laski keu-
lan maahan susien  ikiaikaisen riitin mukaan niin,  että oli
takapää joltisenkin  pystyssä ja häntä  huiski entistäkin,
etten sanoisi, tiuhempaan sivusuunnassa.

Huomasipa siinä samalla vaan  nartun hännän asennosta
ettei tällä ollut isompia paineita. Haisteltiin siinä kirsut
ja kuonot, peräpäätkin samaan syssyyn ynnä genitaalit.

Kun olivat todenneet vehkeet  yhtäpitäviksi luonnon-
lakipykälien kanssa, alkoivat kevyehkön keskustelun
niistä näistä  ja noista johon en  sen paremmin puutu.
Joku intimiteetti se pitää ránesgumpillakin olla.

1475249.jpg

Silmäpeliä oli, saattoipa olla teerenkin-, vaikkei niitä
mustalaisia Saaristonselän pohjoispuolella juurikaan
tavannut, jos jotakin sekopäitä ei lasketa lukuun.

Pianpa ne kuitenkin läksivät yhtäjalkaa Kákcavärrin
laen suuntaan jolkuttamaan, hännät pystyssä, itse-
luottamusta täynnään molemmat.

Jos joku paikallinen olisi ne nähnyt ja inimiseksi
katsonut, niin olisi se kai kaverilleen tokaissut:
"Naimhan nuo  mänenevät,  ihan selevästikki,  tunturhin,
siihen pahthan pääle. Sielä son hyvä kelliä ja tehä sukua."

Nooooo, tämä pari kuitenkin oli etupäässä menossa sille
töin kuin  niiden vaisto niitä ajoi.  Yötä vastaanottamaan,
sehän oli ollut poissa pari kuukautta.
Sen verta ijahis idja tällä perällä kestää.

1475249.jpg

Kamusivat vastamäkeen kevyinpiä reittejä valiten,
milloin uros,  milloin narttu edellä,  näissä piireissä
järki  ajaa ohi  tasa-arvo  höpötysten.  Se tehdään
mikä osataan, ei siinä munia käydä punnitsemaan.

Hörppäsivät kaltion silmästä viilennystä keholle. Taisi
siinä edellä kamuavan naaraan  peräpuoli tarjota sel-
lasta ylimäärästä  lämmitystä urokselle,  että muuta-
man ylimääräisen kulauksen juotatti.

Pääsivät lopulta keron päälle, katselivat sopivan pahtaan
ja laskeusivat sen huomaan pitkälleen nummelle. Oli vielä
aikaa tovi yön tuloon.  Katselivat toisiansa.  Kaipa tunsivat
jotain yhteenkuuluvuutta.

Kotvasen kuluttua  uros nousi  ja otti  muutaman askelen
naaraan viereen, asettui sen liki,  alkoi uuden tarkastuk-
sen nuhkimalla ja kielellään maistelemalla.
Naaras venyttäysi tyystin rennoksi,  pisti silmänsä kiinni
ja päästi ajatuksensa karkuun,  kokonaan toisiin taivaan-
piireihin.

Mukavaltahan se tietysti tuntuu tuommonen. Ei kiirusta.
Ei hoppua, ei Huttusia, eikä muita kuulijoita. Kahdestaan
vaan makoilemassa tunturin laella, kuin satumaassa kuu-
naan. Sinnehän ainakin kaikki inimisotuksen haluavat.
Ja kauemmaksikin, Onnenmaahan saakka.

1475249.jpg

Siinäpä alkoivat hormoonit pakata  vereen kiihkoaineita
yön tuloa vartoessa. Vaikkei susilla siihen vuodenaikaan
mitään vipinää pitäsi olla,  ne kun wanhasta muistista on
sen hoitaneet urakalla jo maaliskuun loppuun mennessä.
Kiimansa. Toisin kuin inimisillä.

Osasiko tässä  nyt olla kahden luonnonoikun kohtaa-
misesta kyse?  Tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Mutta niinpä vaan uros nousi ylös,   ravisteli turkkia
ja tökkäsi naaraan hereille.  Sekin nousi, venyytteli,
vanuutteli,  käänsi häntäänsä somasti sivuun ja uros
nousi sen selkään asianmukaisesti, puri sitä niskaan,
liikahteli sukkelaan,  urahteli sitten ja lopulta asetti
kuononsa naaraan päänpäälle.

Katselivat siitä yhdessä laskevaa  kultaista keträä,
sen viimeisiä kultaisia säteitä aapojen yllä.
Lopulta uros irrottautui ja laskeutui maahan, siihen
viereen laskeusi  naaraskin jotenkin  tyytyväisen ja
onnellisen näköisenä.

1475249.jpg

Torkahtivat  muutaman tuokion,  nousivat sitten
Suden hetkeen,  kohottivat niiltä  sijoiltaan kuo-
not ja ulwaisivat virallisen tervehdyksensä yölle.
walkwolfani.gif

Pienen Gámasmohkkin kylän harvoissa asumuksissa
värähtivät inimiset unissaankin, alkoipa joku juosta
unissaan sutta pakoon.   Joku muori nousi ja könysi
panemassa oven hakaan. Muudan poroisäntä vetäsi
lukon auki ja solautti  panoksen pesään ja loksautti
lippaan paikalleen.

1475249.jpg

Muuten oli hyvin  runsaasti rauhallista,  vaikka yö oli
tullut Ultima Thuleen.  Susi pari oli jo aamunkoin pil-
kistäessä loikkimassa kohti Gámasjohkan suuntaa ja
luolaa...