Oi toukokuu,
sinä virmatuulinen kesän vunukka,
villiintynyt kakara karujen takatalvien,
kiehtova hetki muinaisten tarujen muistoksi.
Tämä toukokuu,
aika kolean koillisen,
onean luoteen, kylmän vuoteen,
hyytävän pohjoisen, mannun sohjoisen, rohjoisen.
ajan wiimeisen - arktisen talven.
Parahultainen toukokuu.
Raitis tuulahdus, herättävä viri,
elämän väre, kiihkon puuska,
virität hengen ja lemmen.
Ihana toukokuu.
Pian huulten kuumien lempeiden,
kera hempeiden ajatusten tuulten,
juuri ja juuri kuulten
korvaan mumisema ujo rohkea sana... punastus.
Ja uusi elämä.
Uuttera toukokuu.
Minä kivellä istun ja odotan,
että puhkut ja puhallat sinä,
kaivat esiin talvelta säästyneet värisi,
maalaat mustavalkeanruskean maiseman uudelleen
kasvaen samalla nuoreksi neitokesäksi.
Toukokuu,
sinä synnyt lumeen ja yhdyt elämään.
Kommentit