Sika pieras, kukko kiekas.
Mokomakin rietas,
kesken sulomatkan Höyhensaaren.
Kaaren taajan petiin sousin takas,
matoltani käymään nousin,
unen karistelin, aamuu kirkast' aristelin,
hiekat varistelin.
Haukottelin, unii vielä laukottelin:
Aavan meren tuolla puolla jossain, yhä ootti rakas.
Yksinänsä divaanillaan makas, silmäripset avas' sulki,
kera tunturissa kanssain kulki, rypäleitään hotki.
Mulla poro aisan poikki potki.
Virkosin ja penkist' irtosin.
Käänsin katseen ulos - tulos: Akkunata auki väänsin.
Kukko polleana sontatunkiolla kiikkui,
riekkui, riehui, kiehui, ylpeänä kiekui,
koko kartanolla kaikui raikui.
Mut' hoksaa munat sitten oudon korin,
ylen räikeät ja kirjavat. Soreet sekä koreet.
Siipispankol' päätä ruopii, kannus levotonna maata kuopii
Nopsaan tunkiolta hyppää, vauhtiin lykkää,
hoppuun rientää riikinkukon pihaan vihaa täynnä,
kiekuu: Olet piikki minun lihaan!
Olen wanha kukko mutta vielä riski,
tule ulos konna, vastaa omat tekos'!
On ollut sulla vehje minun akan mekos'!
Nyt alkaa tiski!
Riikinkukko viatonna ulos hipsii, silittelee silmäripsii,
selittelee, vähättelee, hähättelee, vitsii vääntää,
leikiks' kaiken kääntää, heittää noppaa.
Wanha kukko nokkaan koppaa:
Kuule loppi, ota oppi tahi roppi, soita vaikka pappi
mut' minun kanala ja minun koko soppi.
Sille tuli kyllä toppi.
Kommentit