Sivistyksestä Onnelan takamaille palatessani pysähdyin
kuitenkin Karhunpesäkivelle Myössäjärven rantaan tuota
yksinäistä puuta kuvaamaan. Mänty se näyttää olevan.
(Ivalo-Inari puoliväli)
Sitä monen monta kertaa olen autosta ihaillut, mutta aina on
liikennettä niin paljon etten ole hirvinnyt jarruttelemaan,
etenkään pysähtymään alkanut alkaa.
Kun tuo aurinkokin oli ihan niille töin asettunut,
vastarannalle valoksi, niin kyllä siitä melkosen
helpolla pystyi kuvatuksen värkkäämään.
Tänään met järjemmä assistentin kera pirtin ja rompeet
ja emmä valita mistään mitään. Huomenna on uusi päivä.
Kommentit