Höyhensaarilta vaarilta lainatulla venholla,
soutelin aamulla; teljolla reppu, täytetty tenholla.
Yhä aavan meren tuolla puolen siintää unen Satumaa,
kun haaksi tuiskahtaa lumiseen santaan.
Kaamasen siniseen rantaan - uniseen.
Olo kuin rutikuolleella haamulla.
Kurkussa pala!
Koetan köhiä.
Ei auta!
Kita kuin riivinrauta,
ääni käheä.
Hämärä yhä tiheä,
kun matolta valoa hamuun,
lattialle kamuun,
pannulle hiivin,
raavin harteille lampaalta liivin,
nokkaa kaivan ja manaan vaivan.
Yllytän mieleni jyrkkään tanaan,
en sairasta enää tänään.
Tarkistan kainalot; ei höyheniä,
perän; ei pyrstöä,
nahan; ei kananlihalla.
Laitan mittarin kiehuvaan teeveteen;
yhdeksänkymmentäyhdeksän pilkku yhdeksän,
ei siis kuumetta, ei siis lintulentsua.
Pakko herätä - ei auta pirukaan,
on vain kärsittävä kurkkukipu,
lääkettä ei tipu.
Jos ei kuuma vesi auta - sitten hauta.
Kommentit