Fixattu Muotkajärvi aamulla 12012008 09:13:57
Tumma aamu raottaa luomiaan;
maan valkoinen lakana kohoilee yhä levollisena.
Hileestä nyplätty pitsinen huntu lepää mannun yllä.
Hiljaisuus.
Hailakka piisin savu poraa uutta reikää tähtien lomaan
ja kajo maalaa taivaanpiiriin ohuen, elävän juovan.
Kaukaa kantaa poromiehen pailakka.
Vilu kiertää nurkkia ja aihkipuita,
napsauttaa napakasti hyisellä sauvallaan
käyntinsä merkiksi. Pakkanen. Pakkanen. Pakkanen.
Ilma on kutistunut pieneksi nyytiksi
Hiljaisuus.
Tuuli ei ole vielä vironnut.
Uinuessaan se miettii:
Miltä kantilta alkaisi tänään hommiin,
vai pitäisikö tyystin rokulipäivän.
Saattaisi perhana ennustajat noloon asemaan.
Vai nostaisiko henkäyksen idästä?
Sieltä mistä elämä on alkanut joka päivä.
Vuosimiljoonia.
Ja ihmiset vain sanovat, on hoppu. Aika loppuu.
Vaiko etelästä, vasta sitten kun kultainen keträ
on kavunnut korkeimmalle kohdalleen,
asettunut piihin.
Annanko luonnon tänään levätä ja vasta lännestä
lähetän kevyen leyhähdyksen;
höyhensaarille matkaavan auringon terveisenä.
Esi-isien, historian ja menneisyyden maasta.
Ehkä yötä odotan, puuskana alan,
keskeltä pimeyden puhallan väkevästi,
huojutan puita, ravistan pensaita, lumen varistan,
kiskon raihnaiset oksat - hangelle viskon.
Vaihtoehtoehtoja minulla kyllä on, se miettii.
Taidan valita ensin lounaan listalta ja aloittaa siitä.
Eturuokana kaakko.
Siinä kaamoksen sinikin hiipii hetkeksi,
kuin uksen kynnykselle, asemiin, haihtuakseen
kuulaaseen pakkasilmaan sinisen hetken kuluttua,
muuttuen tammiseksi talvipäiväksi Ultima Thulessa.
Kommentit