1237857.jpg

Kaamosmasennus, depressio hiemalis, lapponia vitutus,
näyttää viimeisimpien uutisointien  valossa nousevan jo
lähes muotioireyhtymien parhaaseen A-ryhmään.

Käytäntö näyttää olevan sen tyypinen,  että julkisuuden
valokeilassa viihtyville  oikein tehtaillaan syndroomia tai
muita oireyhtymiä jopa yhteiskunnan toimesta.

Enää ei PR-toimiston diskohile, sokerirakeet ja kerma-
vaahto riitä. Homous, lesbous, ADHD ja muut ovat silk-
kaa sälää jos  kerran iniminen pystyy  potemaan vaikka
SAD'ia (Seasonal Affective Disorder).


Kansanterveyslaitos  on herännyt suorittamaan laajan,
melko kattavan tutkimuksen (yli 8000 epeliä) kaamos-
masennuksesta.  Saatua tulosta on tulkittu oikein aka-
temiatutkijoiden toimesta.

Hukkahan ei tutkimustuloksia  epäile tai kyseenalaista.
Kuitenkin tuloksista tehdyt johtopäätökset ovat olleet
kovinkin toimitukselliseksi aineistoksi muokattua, josta
enimmillään käy selväksi johtopäätöksiä ilman vertailu-
kohtaa.

Siinä valossa  johtopäätökset asettuvat
lievästi sanottuna kovin outoon asemaan.

Uutisoinnissa ei sanallakaan viitata siihen miten esim.
tämän ajan  mielipuolinen  hektisyys  on eliminoitu oi-
reista ennen johtopäätösten tekoa.

Sanallakaan ei mainita siitä, miten työn kokonais-
valtainen kuormittavuus vaikuttaa oireisiin.

Tai miten erotellaan yhä kiristyvästä työkuormasta
johtuvat oireet varsinaisista valonpuutteista johtu-
vista oireista.

Luulenpa monen  vastuuntuntoisen kallonporaajan
tuota uutisointia lukiessaan  hieman harmistuneen.
Lisäähän se kuormitusta heidän työsarallaan,  kun
yksi ja toinen valokiiloihin  hamuava tahtoo kirjalli-
sen läystäkkeen leimalla varustettuna kaamoksen
oireista.

Vaatii korkeaa  ammatillista moraalia  ja etiikkaa
olla kirjoittamatta Depressio hiemalis-diagnoosia
kaikille sitä janoaville höyhäkkeille.

Jotenkin hukasta  tuntuu että  lapponia vitutus-
tartunnan saamiseksi ei riitä pelkkä silmitön tai
tolkuton Levillä  tai Saaristonselällä  ryypiskely
laskettelumonot jalassa.

Onhan nimittäin hyvin selvää jo pelkällä maalais-
järjelläkin,  että nuo  hieman  alempana mainitut
oireet sopivat sen seitsemään eri tautiin.

Siinä mielessä tuntuu oudolta koko depressio hiemalis-
uutisointi, kun toisaalta on tiedossa että koko kaamos,
skábma, on koettavissa vain napapiirillä ja siitä pohjoi-
sempana.


Julkista elämäntapaa kuormittaa, kun pelkkä hyvänä,
tahi liki parhaana oleminen jossakin asiassa ei riitä.
Ei semmoinen ketään kiinnosta.  Eikä se myy, joten ei
siitä kukaan viitsi kirjoittaakkaan.

Nykysin pitää olla yht'aikaa individualisti, intellektuelli,
eronnut ja uudelleen rakastanut, jatkuvasti uutta luo-
va, uusia ideoita käsittelevä, ym. tms. jne.

Samanaikaisesti on hallittava joku muotitauti kaikine
oireineen läpikotaisin,  siltä varalta  että joku juoru-
toimittaja saadaan iskemään kyntensä paskaan sopi-
valla hetkellä.

Tämän hetken kuumin litania muotitoimittajia silmällä
pitäen kuluu:  ilottomuus, masennus, ärtyneisyys, uni-
vaikeudet, epätavalliset kivut, ruokahalun lisääntymi-
nen  ja painonnousu talvella,  energiatason lasku, jat-
kuva väsymys ja uneliaisuus, sosiaalisen aktiivisuuden
väheneminen.  Siinäpä on takuuoireet  jotka pitää kuin
Hakkapeliitta lumessa.


Se että lajitoveriemme  mielialan muuttumista
vuodenaikojen mukaan on tutkittu, on tietenkin
hyvä asia.

Tuloksetkin ovat pääosin  positiivinen juttu vaikka
ne on jo käytännössä tiedetty liki  10 000 vuoden
ajan.  Eipä nuo siitään  oleellisesti ole muuttuneet,
muuten kuin kieliasultaan. Oireista vain ei ole hok-
sattu valittaa. Inimisen on vain täytynyt elää, ma-
sensipa se tai ei. Jos on humeetti sanonut.

Joku ei ole kestänyt, on kävellyt jänkään tai
lasauttanut haulikolla päälaen pirtin kattoon.
Sitten kun talviasennolta on tullut maalikyliin
asiaa,  on joku käynyt  ilmoittamassa  valles-
mannille,  että raakkaa nimen  henkikirjoista
hiiteen.

Julkisuushakuisuuteen suuntautuvassa elämäntapa-
pelissä  nämä uudelleen  esiin nostetut  oireet ovat
saaneet uuden sijan.  Niistä on tullut hienokielisem-
pien suosikkeja.  Pinnalle pysäkseen  on kehiteltävä
yhä erikoisempia tauteja, sairauksia ja kategorioita.


Viimeisimmänkään tutkimuksen mukaan tiedetään
vain että vuodenaika  ja valoisuus vaikuttavat siis
aineenvaihduntaan. Syyksi epäillään sitä, että tal-
viaamuisin on hyvin niukasti valoa.
Hukka vahvistaa nyt asian. Sitä ON niukasti.

Hieno on tulos kyllä, mutta miksi tutkia hervoton
määrä inimisiä kun vastauksen olisi pystynyt ker-
tomaan ensimmäinen  vastaan asteleva pohjoisen
akka tahi ukko.

Ultima Thulessa  on tiedetty  ikimuistoisista ajoista
saakka että skábman oireisiin tepsii valo. Ja liikunta.
Muuten olisi jäänyt elo elämättä.

Nyt tätä tutkimusta pääsevät täysillä hyödyntämään
kaikenmaailman  lamppukaupustelijat,  jotka puhuvat
kyllä tavallisen toopelin ympäri  hankimaan Alladdinin
taikalampun vaikka velaksi.

Kun tavallisen kuluttajan kimppuun  iskeytyy hain lailla
joku muinaisen Hankkijan Kermeli Liimataisen tapainen
myyntitykki, niin siinä on leikki kaukana.

Liimatainen möi lypsykoneen taloon
jossa oli vain yksi lehmä ja otti sen
kantturan osamaksun pantiksi.