1168523.jpg

Perjantaina tein  reippaammin pottumuussia ja
samalla uhrasin  vähäistä jouto- ja vapaa-aikaa
ja raastoin kilon pussillisen porkkanoita pakas-
terasioihin.

Niitä sitten  pakastimeen sovitellessani  hokasin siellä
pari rasiaa syksyllä raastettua naurista.  Hiukan tiellä
muille sörsseleille. Nostin ne Jää Kauppiseen tarjolle,
ajattelin mässyttää käkättimeen piakkoin.

No eilen sitten Ukko Ylijumala  oli katsonut minun
puoliani. Yksi isäntä kiikutti minulle pienen raudun.
Oli kiskonut  verkkonsa pois  jään alta.  Kun sattui
ainoa  saaliskala  olemaan,  niin jätti  sen mulle ohi-
kulkeissaan.  Minulle tuli niin iloinen olo,  että minä
tulin iloiseksi.


Olen tässä  pähkäillyt,  että tässä on  tullut kohta
vuodenpäivät kirjoteltua näitä  sunnuntailounaksia.
7.1. ensimmäisen raapustin, elikkä tämän pitäsi sil-
lä kurin olla jo 52. jutska.

Siinä ne vaan on  osamaksulla  valuneet syötäväksi ja
luettavaksikin. Jos inimisen panisi maksusta tämmös-
tä kirjottamaan, niin kyllä tästä lystistä pitäisi ehken
saada jonkin sortin korvaus jo tuntien perusteella.

Toisaalta maistuvaisia on olleet eineetkin, suussa
sulavia, veden kielelle pusertavia ja kyllä ne siinä
kirjoittamisen vaivan ovat korvanneet oiwallisesti
vähintään,  ellei enemmänkin.  Onpa joku yksityis-
kohta tullut kerrattua uudelleen, jopa opiskeltua.


Nauriskala on  kovin perinteinen  Lapinruoka ja sitä
ei nyt  joka  toinenkaan näin  lyhyellä  varoitusajalla
pysty heittämään peliin. En minäkään originaali muo-
dossa, vaikka mulla  nuo listatut tarvikkeet ovatkin
muhimassa.

Se aito nimittäin tehdään naurislohkoista ja kalasta,
eikä raasteesta  ja kalasta.  Raaste on niin valmista
nautittavaa,  että minun piti  kääntää asia ylösalaisin
eineen onnistumiseksi.

Se aito tehdään  tietenkin niin  että ensin vettä,
suolaa  ja naurislohkot  pehmenemään.  Kun ovat
sopivan pehmeitä, niin kalat niiden päälle ja höy-
rytetään kypsäksi.  Maustetaan  kevyesti  voilla.
Joku yltiöpää kermalla.

Minä laitoin  raudun nahattomina  paloina  wähään
suolaveteen pienelle tulelle vartiksi. Tipautin voi-
teeksi köntän voita. Sitten nostin lämpöä parisen
pykälää ja nostin kohmeiset naurisraasteet kalo-
jen päälle ja kannen lopuksi.

Raaste sulaa  nopeasti höyryssä,  alle 5 min.
Kannattaa huolella vahata, ettei kalat mene
sååssiksi.

Sitten nostin  padan pois tulelta,  kaadoin päälle
lorauksen kipossa lämmitettyä kermaa.
Sitten syömään, pippuris irotin, limetipat ja ohut
merisuola lisukkeena. Sekä kuplavettä voin sekä
ruisleivän kera.

Kovin vaatimattomasti siis uuteen vuoteen tässä
tormataan.  Ehkä ensi vuosi tuo paremmat eväät
muodossa tai toisessa.  Ensin on  kuitenkin selvi-
tettävä mitä ovat paremmat eväät.

REUNAHUOMATUKSiA:
- pata eli kattila ja kansi sekä kapusta ja ottimet
- pari naulainen rautu (n.5-600G)
- naurista 500g
- 500g hyvänsorttista voita
- 600g ohutta merisuolaa
- kermaa
- pippurit, limetipat ym. ym.

JÄLKiPELi:
Oiwallista raasteenkin kera ilman
ylimääräisiä kotkotuksia.

LiKA-, ViKA & PiKKUPYYKKi:
Kalan perkkaus taitaa olla isoin vaiva.
Sitten en kyllä muuta keksi.  En osaa kyllä
kuvitella että sipuli ja nauris mietona sopi-
vat yhteen,  mutta mistä  pirusta tuon tie-
tää jos ei ole kokeillut.

W.A.R.O.i.T.U.S!
Helppoa, kelpoa ja maistuvaa einestä osaa
laittaa kaikki jotka sitä haluaa. Hosuminen
vain on kielletty!