Ei - kyseessä ei ole suinkaan lintu. Kyseessä on väkevä
ja rajuhko urosleijona joka normaalisissa olossuhteissa
savannillaan astuu oman valitun naaraansa n. 30-50 ker-
taa vuorokaudessa. Elikkä sitä "munaa" kyllä sillä on.
ja rajuhko urosleijona joka normaalisissa olossuhteissa
savannillaan astuu oman valitun naaraansa n. 30-50 ker-
taa vuorokaudessa. Elikkä sitä "munaa" kyllä sillä on.
Nyt kyseessä tässä hieman erikoisessa tapauksessa on
pohjoismaisen hurjan tappajajoukon hihamerkkileijona,
joka on ruåtsalaisen tasa-arvopolitiikan toimesta kuo-
hittu, ruunattu, ei kruunattu. Ja tuohon sakkiin pitäisi
suomalaisten sankarivainajiksi aikovien hurjapäidenkin
liittyä.
Kuuluukohan tuon sankarjoukon sekä taktisiin
että strategisiin suunnitelmiin viholaisen kuoli-
aaksi naurattaminen?
että strategisiin suunnitelmiin viholaisen kuoli-
aaksi naurattaminen?
Heraldiikassa leijona, Acricolan jalopeura, kuvataan
aina urokseksi, munaniekaksi ja sille hieman rehente-
levästi vehkeet suuremmiksi kuin onkaan.
aina urokseksi, munaniekaksi ja sille hieman rehente-
levästi vehkeet suuremmiksi kuin onkaan.
Tällä halutaan antaa viholaiselle kuva hirveän kauheasta
naskalikyntisestä ja raateluhampaisesta ilmestyskirjan
pedosta joka silpoo ja tappaa viholaiset ja lopuksi vielä
hässii hirveällä kalullaan jos nämä eivät ota antautumis-
ohjeista onkeensa.
Näyttäisi siltä että jos tämä taisteluntulos ilman
verisiä ruumiita ja sisälmyksiä tekijänoikeudesta
jää voimaan, niin ruåtsalaisten sotahistoriaan voi-
daan kirjoittaa jo toinen lehti joka alaa sanoilla:
verisiä ruumiita ja sisälmyksiä tekijänoikeudesta
jää voimaan, niin ruåtsalaisten sotahistoriaan voi-
daan kirjoittaa jo toinen lehti joka alaa sanoilla:
Hukka kyllä tietää nämä kollit melko tulisiksi otuksiksi.
Jos kus tapulikapungissa asuessa tuli seurattua maa-
liskuussa kun kollit valmistautuivat koitokseen. Vähän
kuin nuo ruåtsalaisleijonat yllä.
Jos kus tapulikapungissa asuessa tuli seurattua maa-
liskuussa kun kollit valmistautuivat koitokseen. Vähän
kuin nuo ruåtsalaisleijonat yllä.
Erään kerran pari arpista kollia avasi jo ääntä
rappukaiteen vieressä. Naapurin emäntä laski
oman nuoren poikakisun pihapisulle.
rappukaiteen vieressä. Naapurin emäntä laski
oman nuoren poikakisun pihapisulle.
No tämähän hoksasi heti ne startissa olevat kollit.
Meni sanomaan: "No sedät ne vaan jaksaa heilua."
Toinen sanoi: "Painu hiiten siitä penikka, me ollaan
just lähössä naimaan yhtä typyä."
Meni sanomaan: "No sedät ne vaan jaksaa heilua."
Toinen sanoi: "Painu hiiten siitä penikka, me ollaan
just lähössä naimaan yhtä typyä."
ZIZZOZ! Miten silmät kirkastui pojulla: "Mie lähen
mukkaan! Ottakee ihmeessä. Mieki halluun!"
Kollit katsahti toisaan: "Ei me oteta, oot liian nuori.
Se on isojen miesten hommaa!"
"OTTAKEE-OTTAKEE. Kyllä mie pärjään."
No lopulta kyllästyivät tinkaamiseen ja lupasivat sen
mukaan. Kaartelivat sisäpihalta jalkakäytävän reunalle
typyjä iskemään.
mukaan. Kaartelivat sisäpihalta jalkakäytävän reunalle
typyjä iskemään.
Siitä ne äkkäsi jouten hötkyilevä Pärssisen susikoiran
motlake ja loikkasi oitis niitä kumuttamaan. Kollit ryn-
täsi jalkakäytävää pitkin korttelin ympäri "saitsiingille"
mahotonta hoppua, pikkukisu perässä.
Kolmatta kertaa kun tulivat jo oman kongin kohdalle
korttelin ympäri, niin pikkukissa huusi:
"Emmää jaksa ennää naija, jatkakaa työ vain, mie jo
tästä lähen kottiin huilimmaan."
korttelin ympäri, niin pikkukissa huusi:
"Emmää jaksa ennää naija, jatkakaa työ vain, mie jo
tästä lähen kottiin huilimmaan."
Kommentit