Met olimma Morottajan Anselmin kanssa matkalla
Kemijärvelle muinoin. Lättähatulla. Kevättalvea taisi
vielä olla. Olimma Naruskan ja Sompion kautta me-
nossa Hettaan ja Kilpisjärvelle.
Kemijärvelle muinoin. Lättähatulla. Kevättalvea taisi
vielä olla. Olimma Naruskan ja Sompion kautta me-
nossa Hettaan ja Kilpisjärvelle.
Kuuskytluvun loppua se oli. Lätät ajoivat
vielä joka asemalle valtaosassa Suomea.
vielä joka asemalle valtaosassa Suomea.
Se sen aikainen matkustuskultuuri jäi hyvin mieleen.
Inimiset oli kovin yksinäisyyten hakeutuvia, suoras-
taan vaivautuneita jos tuntematon lähestyi esimer-
kiksi jutellakseen. Kauhistus oli jos joku ulkomaan-
elävä olisi halunnut tietää minne juna menee.
Inimiset oli kovin yksinäisyyten hakeutuvia, suoras-
taan vaivautuneita jos tuntematon lähestyi esimer-
kiksi jutellakseen. Kauhistus oli jos joku ulkomaan-
elävä olisi halunnut tietää minne juna menee.
Tällaisessa episodissa yleensä kaikki matkustavaiset
kiinnostuivat harmaista vilisevistä ladoista ja puhelin-
pylväistä sekä punaisista mummonmökeistä.
kiinnostuivat harmaista vilisevistä ladoista ja puhelin-
pylväistä sekä punaisista mummonmökeistä.
Toinen kovin omituinen tyyli oli omien eväitten nautis-
kelussa. Voipaperiin käärityt eineet avattin mahdolli-
simman hiljaa, paperia rapistelematta, suuhun pieniä
varovaisia haukkuja napsien. Sitten varovasti muput-
taen ettei vaan kanssamatkustajat kiinnittäisi siihen
liikaa huomiota.
kelussa. Voipaperiin käärityt eineet avattin mahdolli-
simman hiljaa, paperia rapistelematta, suuhun pieniä
varovaisia haukkuja napsien. Sitten varovasti muput-
taen ettei vaan kanssamatkustajat kiinnittäisi siihen
liikaa huomiota.
Koko ateriointi tehtiin pieteetillä, hienojen inimisten
kultivoituun tyyliin. Mehua tai vettä siemaistiin kohte-
liaasti ulos maisemiin orientoituen.
Sitten yskäistiin nyrkkiin, vilaistiin syrjäsilmällä ettei
kukaan vaan huomannut, oltiin kuin ei oltaisi kyydissä
ollenkaan.
kukaan vaan huomannut, oltiin kuin ei oltaisi kyydissä
ollenkaan.
Naisenpuolet pyyhkivät ruoasta likaantuneen suunsa
pitsiliinalla ja jatkoivat siveellistä oloaan tyytyväisinä.
Tänä päivänä kaikki tuo idyllisyys on muistoja vain.
Kännykkä on astunut tunnelman tilalle. Piipitykset
korvaavat hiljaisuuden. Vittu on asettautunut pilkun
paikalle keskustelussa ja Punahilkan kyläilyn tietää
koko matkustamo. Paskamutsin hetusta jää roikku-
maan ilmaan enää loppuosa
Kännykkä on astunut tunnelman tilalle. Piipitykset
korvaavat hiljaisuuden. Vittu on asettautunut pilkun
paikalle keskustelussa ja Punahilkan kyläilyn tietää
koko matkustamo. Paskamutsin hetusta jää roikku-
maan ilmaan enää loppuosa
Paras muisto lienee kun muuan herrasmiehen oloinen
wankkatekoinen ukuli ahtautui Lätän wessaan. Niitä-
hän oli kahden sorttisia, wessoja.
wankkatekoinen ukuli ahtautui Lätän wessaan. Niitä-
hän oli kahden sorttisia, wessoja.
Sellaisia joihin käynti oli matkustamosta käsin suoraan.
Toisessa mallissa hyyskään piti mennä porstuan kautta.
No tämä oli tuo matkustamoversio. Jonkun aikaa meni,
pientä jutustelua oli jo ehtinyt vaunuun syntyä. Oli kai
sattunut samalle matkalle puolituttuja.
Yht'äkkiä hyyskän ovi raottuu ja sieltää kuuluu:
Mie vain! Sattuisko kelhän olemhan papiria?"
Mie vain! Sattuisko kelhän olemhan papiria?"
No - näinhän vain suomalaisessa junassa voi
tapahtua -kaikki kääntyvät kuin komennosta
seuraamaan maisemia.
Keskustelu laantuu, tyssää viimein kokonaan. Syntyy
kuolettava hiljaisuus, jonka rikkoo Lätän telin kolke:
Lanta-lanta. Lanta-lanta. Lanta-lanta. Lanta-lanta.
Ovi kopsahtaa kiinni. Kaikki huokaisevat helpotuksesta.
Katselevat toisiin vaiti, vain silmäkulmat keskustelevat
keskenään. Ne syytävät atmosfäärin täyteen sanatto-
mia toteamuksia: "Outoa, kerrassaan outoa! No jopas
oli tavatonta!"
Mutta jälleen yllättää tämä wankan itsetunnon omaava
kakkaaja anonyymit matkakumppaninsa. Raottaa uudel-
leen hyyskän ovea ja kysyy jo alistuneeseen sävyyn:
"Obla! Sattuisikko jollakin hienonemhan satanen vaikka
vitosiksi, hätätilassa kympitkin käy?"
kakkaaja anonyymit matkakumppaninsa. Raottaa uudel-
leen hyyskän ovea ja kysyy jo alistuneeseen sävyyn:
"Obla! Sattuisikko jollakin hienonemhan satanen vaikka
vitosiksi, hätätilassa kympitkin käy?"
Kommentit