943008.jpg

Auer kaartuu wanhan kivisillan ylle,
kaiteella raakkuu köhäinen wares toiselle;
vinkkiä tielle kuolleesta jäneksestä.
Kwaak!
Tulehan veli! Poistetaan ympäristöongelma
ja syödään samalla itsemme kylläiseksi.

Usvan seasta erottuu koivujen riiwityt rangat,
wain paju jaksaa kantaa lehtensä yllä yhä.
Merkit luovuttamisesta näkyvät silläkin.

Paju jota on kiusaksi saakka. Sanovat inimiset.
Sillä riittää kuitenkin intoa ja rakkautta
omista lehdistään kiinni pitää.

Sanovat inimiset, mitätön kasvi,
kasvaa siellä missä ei tarvitse, haitta ja riesa.
Ei sano jänes niin, hirvikään.
Warsinkaan korinpunoja. Ei sisnan parkkaaja.
Ei torikorikauppias. Eikä asiakas.

Hiljaisuus on tiivis, puuromainen, se roikkuu ilmassa.
Kimppaan ryhtyneet pisarat tippuvat lehdeltä toiselle.
Ripisee kuin sataisi.
Veteen ei ilmaannu yhtään pisaran jälkeä.
Koko maailma on pumpulia pehmeämpää.
294946.jpg