870786.jpg

869495.jpg


No kerrankin  tulee lyhyt  ruokajuttu.  Wermeet on niin
köykäset ettei tästä saa pitkää vaikka koko suvun hauk-
kuisi, lähinaapurit ja entisen akan.

Eilen aamulla jäniksiä turhaan pälyiltyäni,  siirsin luuni
erään vanhan  riekonpyytäjän  asuinkentälle. Tämä oli
saanut joltakin etelänvarekselta lahjaksi tietokoneen
resun,  nuoremman toki mikä mulla on,  mutta wanhan
kuitenkin. Hälytti minua.

Sanoi että olisi hänellä ihan mahoton hinku kirjoitella
muistojaan  talteen  ennen suurta  monttukeikkaa ja
että minä jonkin sortin  kynäniekkana  ja neropattina
saattaisin hänelle opettaa muutaman asian jotta pää-
sisi kirjottamisen alkuun.

No mikäpä siinä, lämpenin tuosta neropatista niin
että aloin vilkasemaan konetta.  Säätelin sen sille
tolalle,  että kun panee käyntiin, niin mitään kovin
ylimääräisiä hässäköitä ei siihen näytölle kerry.
Pääsee jo muutamalla näpäyksellä  kirjottamisen
alkuun.

Neuvoin vielä tallennnuksen ja leikkaa-liimaa idean.
Niillä tuntui jo tokenevan.  Parisen tuntia  siinä kui-
tenkin virahti. Mutta pääsipä ukuli alkuun.
Lienee Oivalle kerennyt jo kokemuksia kertyä, kun
liki viiskymmentä vuotta on tällä perällä seikkaillut.

Siihen eineeseen. Opetuspalkan maksoi suoraan
puhtaana käteen,  lomakorvauksineen,  pekkas-
päivineen.  Kaiveli juuri  pakkaseen  pistämänsä
kiloisen Vuontisjavrin taimenen. Löi sen kouraan
ja sanoi  tämä on  nyt tarjouksessa.  Että ei  ole
palautusoikeutta.

Kiittelin  ja läksimmä sopuliterrieristä jänisterrieriksi
muuntuneen otuksen kera wankkurille. Taimen ei ollut
ehtinyt  vielä jäähän,  joten halkaisin  sen selkärankaa
myöten niin,  että siitä  keheytyi liki kampelan mallinen
lättänä. En ERILLEEN niitä sivuja leikannut,  nahka jäi
sitomaan.

Ripsutin ohuen suolan lihalle ja nostin viileään.
Eihän sitä tarvitsisi  välttämä  suolassa uittaa
lainkaan. Mutta ajattelin sen vasta sunnuntai-
lounaaksi puuhastella.

Pomppu-jusseja käytiin taas äsken vilkasemassa
tuolla syrjäteillä.  Eihän tuo  assistentti  oikeesti
hoksaa niistä jäniksistä mitään numeroa tehdä.
Enemmän tuo haukkuu silloin kun grillikylkieineitä
vahtaa. Jänikset olivat lomalla.

Kolistelin savustimen esille ja putsailin sitä sen verta
että ilkiää inimisten ilmolla pitää.  Eihän siinä savusta-
misessa mitään erikoista ole. Tärkeintä on, että muis-
taa pienellä tulella pitää.
Ei kaloja savulaatikossa paisteta.  Sitä varten on uuni
keksitty.

Kolme varttia savustelin.  Samaan aikaan  perkasin
ja sitten kiehautin kotimaista ruusukaalia taimenen
kaveriksi.

Olen siitä kaalista jo aiemmin maininnut,  mutta ote-
taanpa vielä kertaus. Niistä poistetaan kanta ja vih-
reät päällyslehdet.  Sitten  laitetaan KIEHUVAAN
suolaveteen. Kun alkaa uudelleen kiehumaan, vilkas-
taan kelloon,  9 minuuttia on hyvä, 10 minuuttia max.

Tuo taimen oli noin kilonpainoinen motlake, joten
siitä saa pariin-kolmeen nälkään ehkäisyä.

Mitä sitä iniminen muuta enää tarvitsee? Ensin kuu-
laassa aamuilmassa taivastelua,  jänistä vahtaamas-
sa, kolmisen tuntia.   Sitten lounaaksi puhdasta lähi-
luomusavutaimenta,  maukkaan,  suussa  sulavan  ja
voilla voidellun Brysselinkaalin kera.

Kyytipojaksi kupla- tahi lähdevettä.

REUNAHUOMATUKSiA:
- savustuslaatikko tai pönttö asianmukaisine lisukkeineen,
  aina puita ja sytykkeitä myöten.
- kasari+kansi
- taimenta tai siikaa, muukin kala sopii
- ohutta merisuolaa
- lime- tai sitruunamehua
- ruusukaalia, kukkakaalikin sopii
- voita
- vettä

JÄLKiPELi:
Savulla pökkyrään saatetun taimenen kera sopii aivan
oiwallisen hyvin skottilaisittain  höyrytetyt valkokaalin
lehdet. Minä kyllä rohkenen suositella.

LiKA- & PiKKUPYYKKi:
No ei  mielellään sipulia  tähän sotkettaisi,  mikäli
mahdollista, vaikka saattaa se anhittomalla sipuli-
inimisellä jotain outoa käyttäytymistä esiin tuoda.

W.A.R.O.i.T.U.S!
Tämä on niitä hommia jotka pitäsi tehdä korvessa
ja säkkipimeässä. Silleen että tuultokone puhaltaa
tuoksut taivaanpiiriin.
Vähän samaan tapaan kuin muinoin pontikankeitto.
294946.jpg   

870786.jpg