886629.jpg

Eilen aaamulla tuolla Leppäjärvien tienoilla koillisen
jängässä raikui palokärjen huuto, tillaus.  Se tietää
wanhan  wiisauden mukaan syyspäivänseisauksen ja
kevätpäivänseisauksen välisenä aikana hyviä ilmoja,
kesäpuolella se ennustaa pohjatuulia ja sateita.
Saattaapa jollakin perällä luntakin ropsauttaa.

Vain osovaapa tuo hyvinkin ilmastoinninmuutos tiedot
romukoppaan lykätä.
Palokärjen lisäksi  luonnonteatterissa  pääesiintyivät
noin 13, 1 metsähanhea ynnä isokäpylintuparvi.
Hiljentynyt oli koko kaira nauttimaan kultaisen kerän
viimeisistä lämpimistä säteistä.

Nousuviikon perjantaina on Pyhän Ristin päivä.
Korsmässan.  Vuodentulosta kiittämisen päivä.
Silloin panhan  naurhiit kuophan,  härkä aithan,  
kalat karhin ja peura kynthen.
(Paljastuupa yksi H-sääntökin samalla, tuosta
kyllä pitäisi jo hoksata tahi sitten ei.)

Alkaa muikunpyynti syvistä vesistä. Ja Mattihan se tekee
naurismaalle valkian.  Muinoin  naurishauikkaita paistettiin
naurismaalla. No sepä oli mullakin vähän mielessä kuin näin
Hevi-osastolla  naurispussin. 
Hetken mielijohteesta  ostin
3 kilon pusillisen päältäkäsin
terveen näköisiä nau
riinmollukoita.

190449.jpg

Nauris on vanha viljelykasvi,  joka tunnettiin  jo antiikin
Kreikassa. Se on siis peräisin "sivistyksemme" kehdosta.
Arvelin että eipä lisäsivistys haittaa tee ja päätin tehdä
naurishuttua (-velliä). Sitä syövät eskimotkin, Grönlannin
eskimot, sitä kun viljellään sielläkin.

190449.jpg

Nauris on suomalais-ugrilaisillekkin ikivanha ravintokasvi.
Sillä oli aikoinaan vankka asema ennen kuin pottu mentiin
keksimään. Siksi hukkakin pitää nauriista,  kuin myös lan-
tustakin, molempia käytetään monien suomalaisten perin-
neruokien valmistukseen. Nykyisin nauris vierailee kovin
harvoin pöydässä ja jos vieraileekin,  niin useinmiten sitä
tarjolle laittaa ikääntyneempi ukko tahi ämmi.

Historiasta nykypäivään:
Minä siis aloin raatamaan  Naurishuttua lounaaksi,
tähtäimessä  puolipäivä.  Laitoin 3 litran kattilaan
3 sormenleveyttä  vettä ja normin  mukaan meri-
suolaa,  se karkeempikin välttää  tässä sepustuk-
sessa. Kansi päälle ja tulelle.

Valitsin kaksi suurehkoa nauriin jötikkää, painoivat noin
naulan kappale.  Kuorin ja viipaloin ne lohkoiksi ja laitoin
jo kiehuvaan  suolaveteen.  Lievensin tulta  kun alkoivat
kiehumaan.  Näin kalliin energian aikana on syytä sysätä
kansi päälle heti kuin mahdollista.

Ne kiuhuskelivat puolisen tuntia. Sitten lirutin veden pois.
TALTEEN kulhoon!  Survoin nauriit  pottunuijalla soseeksi
ja lisäsin joukkoon keitinliemen ja tilkan vettä.

Nostin tulelle ja sekoittelin sen notkeaksi. Kun alkoi
kiehumaan, ripottelin sekaan noin desin ohrajauhoja
ja annoin hautua ehkä kolme varttia  pienellä tulella.
Sanomattakin  on selvää,  että jauhot täytyy sotkea
hyvin välttyäkseen kokkareilta.

Tarjotaan lämpimänä voisilmän kanssa posliinilautaselta.
Lisukkeena karjalaisten keksimiä piirakoita vaikka kink-
kusiivuilla varustettuna. Aperitiiviksi jotakin halvempaa
sherryä mutta ruokajuomaksi kaivo- eli lähdevettä.
Ai olut? No ei se oikein nauriin kanssa sovi.  Hutussa jo
muutoinkin on ohraa. Tilastomielessä.

REUNAHUOMATUKSiA:
- nauriita naula tahi pari (n. 400-800g)
- vettä sen verrna että naurislohkot liki peittyy
- pari hyppysellistä karkeeta merisuolaa
- desin verran ohrajauhoja
- karjalanpiirakoita
- parempaa kinkkua
- hyvää tuoretta voita

JÄLKiPELi:
No hyvää oli. Pakko tunnustaa.  Viimeksi söinkin tätä
joskus 70-luvun alussa muorin tekemänä.
Oikeastaan niitä em. naurishauvikkaita piti tekemäni,
mutta kun tihkutti vettä,  niin enpä katsonut einestä
riittäväksi perusteeksi kastumiselle.
Kestää pakastaa.

LiKA-, ViKA & PiKKUPYYKKi:
Kaupassa ei ollut myydä asti ohrajauhoa, mutta rouvalla
oli antaa desilitra-mitallinen omasta köökistä.
Kattila on syytä panna likoon heti nautinnon jälkeen ellei
halua käyttää tiskatessa sähkötyökaluja.

W.A.R.O.i.T.U.S!
Voi tekee himon yksinkertaisempaankin ruokaan.
Ja sama ruåtsiksi:
Smör menar sexualimpulsen den idiåt mat!