930689.jpg

Tilhet ilmaantuivat eilen kylän pintaan,
se on ruskan ilmestymisen jälkeen seu-
raava wakawa oire jokavuotisen kuole-
man saapumisesta inimisen kumppaliksi.

Jokasyksyinen kuolema on seurannut inimistä näillä
subarktisen rajoilla ammoisista ajoista lähtein. Niin
säännöllisesti että sitä ei enää pelätä.  Pikemminkin
siihen  on totuttu  ja sopeuduttu.  Syksyt tulevat ja
menevät. Kevät pyyhkäisee kuoleman elinvoimallaan.

Omaa kuolemaansa yksilö kyllä pölkää, mutta sitäpä ei
olekkaan  tottunut  iniminen  kymmeniätuhansia  vuosia
odottelemaan. Enimmilläänkin vain sen  ajan kun minkä
on mustakaavun helvetinpuhetta ymmärtänyt.

Onko inimistä ikunansa suuremmalla valheella juksattu?
"Synnin palkka on kuolema." Tämän päivän tiedemiehet,
laidasta laitaan, idästä-länteen,  läpi koko inimiskunnan,
tunnustavat että elämän palkka on kuolema.

On elettävä,  tunnettava  luonnon  voimavarojen
virtaavan ja  huokuvan aistiensa lomaan,  on näh-
tävä elämä ja kuolema tapahtumina, vuorovaiku-
tuksena, kiertokulkuna. Ei pelkona.
Se antaa luvan elää.  Elämistä,  elämyksiähän ini-
minen juuri haaveilee.

Liian moni  istuu kammiossa  tahi työpöytänsä ääressä.
Turtuneena yhteen  ja samaan tavanomaiseen arkeen,
vaikka kesälomasta ei ole kuin hetki.
En kutsu  ketään  luonnonhelmaan.  Hallitus osaisi moi-
sesta lempsahtaa persiilleen jos kaikki muut karkaisi-
vat töistä vapauteen ja sen hommiksi  jäisi myös tuot-
taa humputtelemansa €urot.

Luin jostakin Lontoon paperista että siellä lähtevät nuoret
Yupit litomaan  hyväpalkkaisista  hommistaan merimiehiksi,
kulkureiksi, maailmanmatkaajiksi, seikkailijoiksi, tutkimus-
matkailijoiksi jne. ns. "poikamaisiin" ammatteihin.

Syy on perin yksinkertainen kun sitä on kysytty:
"Olen aina halunnut olla merimies tms."

Eikä mikään pidättele heitä.  Se on kaiken pahin uhkakuva
mikä
tällä hetkellä uhkaa markkinatalouden hektistä tilaa.

Kysymys kuuluukin, mitä sitä sitten kun
tavallisen inimisen mittakkin täyttyy?


Elämä päättyy kuolemaan, sen tietävät kaikki, mutta osa
ei vain osa mieltää kuolemaa niin, että se tuottaa samalla
uutta elämää. Hukka ei pölkää kuolemaa, mutta ei hukka-
kaan sitä atimaksi toivo eikä kutsu.

walkwolfani.gif

Syksy ja liukkaat Liisat  tai kaljamaiset Kaisat  eivät enää
yllätä muita kuin autoilijan, vaikka wiimeiset liki kymmenen
tuhatta vuotta on jo niin käynyt. Säännöllisesti.

Tämän oireista kertovan kuukauden nimikin on kuvaava.
Syksy, syys (syy) Seuraava kuu  ja erityisesti sen nimi
kertoo sitten sen miltä keskimääräisestä heimon jäse-
nestä tuntuu marrasta odottaessa.  Loskaiselta,  lokai-
selta-likaiselta.

Entäs seuraava kuu?  Marrashan on wanha sana ja mer-
kitsee kuollutta.  Marraskuu on kuoleman kuukausi, jol-
loin luonto vaipuu talven hautaan.
Marraskesi on ihon uloin kerros, kuollut nahka, sanoista
marras - kuollut, kesi - nahka, kelmu.
Martausta on käytetty ennen wanhaan kuvaamaan heik-
koa ja raihnasta.

No nyt eletään kuitenkin vasta syyskuunloppua.
On tosi otollinen aika tarkkailla harvinaisempia-
kin lintumuuttajia.
Oikeastaan  paras  mahdollinen aika,  kun lähes
kaikki tutut lajit ovat  jo lähteneet  ja ne tutut
joita kohtaamme luonnossa ovat täällä talvehti-
akseen.
294946.jpg