Havahdun päähäni tunkevaan ääneen. Liikahdan.
Ylös kavahdan, lattialle keikahdan.
Huudahdan porstuassa jotakin kamalaa.
Saapasta koipeen pakkaan, uksea auki hakkaan.
Rynnistän ulos usvaiseen syksyyn.
Ja kurki vääntää kihnuttaa tahkokiveä livenä.
Toinen miekan terää teroo. Uhkaa tappaa akan.
Nokkaa tyhjään tynnöriin kuitiksi koppaa.
Käteen terveeksi siivellä roppaa.
Perhana, oman kummun päältä meinataan häätää.
Heiluttaa ukko suolla airoo, viittaa suuntaa meille Kairoon.
ei siitä mitään piittaa, et' kevään tuon kun avaan suon.
Uhkaa kelmi helpiä keväällä laittaa lettoon,
tehoa suosta kyökkiinsä ottaa,
kehuu, että tonnin nettoo,
kun evääksi kippaa helpille tuhkaa.
Suon jo kuivas, meiltä eines ehtyi. Pennut meni.
Akka kituu. Itselläkin rintaa läätää.
Lähden täältä, ennen kuin sen rimmin jäätää.
Tapan akan, liian heikko.
Ei jaksa enää Seikko liitää Niiliin saakka,
liian raskas taakka.
Kylmään kuolee täällä, tällä säällä.
Kärsii vaan kun jäistä maata järsii.
Tapan akan.
................
.............. 
Kommentit