SUSi iNiMiSEKSi JA iNiMiNEN SUDEKSi 4. Luku
Vain polliisikoira Supo jäi koppinsa suulle katselemaan
kun Rudolf vähitellen haihtui kujan päässä kohoavaan
pusikkoon. Sulautui siihen kuin konsanaan metsän kas-
vatti.
kun Rudolf vähitellen haihtui kujan päässä kohoavaan
pusikkoon. Sulautui siihen kuin konsanaan metsän kas-
vatti.
Tämä Supo oli saanut ansiokkaan nimensä siitä syystä
että se oli niin pitkälle koulutettu. Siitä oli jopa terro-
risteja ja riinpiissin miehiä jahtaamaan.
Se oli käyny polliisiopiston kahteen-kolmeen kertaan,
Sen päälle päällystöopiston, valtion teknisen vakooja-
koulun, kansalaisopiston iltakurssilla kesäteatterin
maskeeraajan pikakurssin.
Sen päälle päällystöopiston, valtion teknisen vakooja-
koulun, kansalaisopiston iltakurssilla kesäteatterin
maskeeraajan pikakurssin.
Ynnä kouluttajan riijustellessa yhtä kosmetolookista
MakeUp-artistia, se oli tiedostanut ja mieleensä pai-
nut ainakin yleisempien meikkien salaisuudet lavuaarin
reunalta sillä aikaa, kun kouluttajaa meikattiin perin-
pohjaisesti, riemullisten kiljahdusten tahtiin neitokai-
sen makuukamarissa.
Kouluttaja kehuskeli että tämä koiran motlake se tu-
hota romautti semmosetkin terroristit joita ei ollut
vielä edes keksittykään. Puhutteli sitä kahden kesken
lempeästi Tasmanian täystuholaiseksi.
hota romautti semmosetkin terroristit joita ei ollut
vielä edes keksittykään. Puhutteli sitä kahden kesken
lempeästi Tasmanian täystuholaiseksi.
Mutta niinpä vaan sekin siinä kopinsuulla myhäili
kun Rudolf vähitellen liukeni vitelikkköön. Tuumi
että hyvä oli saatana kun purit sitä mulkvisti Tii-
tistä nilkkaan.
kun Rudolf vähitellen liukeni vitelikkköön. Tuumi
että hyvä oli saatana kun purit sitä mulkvisti Tii-
tistä nilkkaan.
On-on-on mullakin tehnyt monta helevetin kertaa mieli
rouhaltaa sitä oikein kutkulleen, mutta aina sillä on ollut
joku järeämpi ase tahi astalo käsillä kun minun järeähkö
henk.koht. purukalusto.
Haasteli vielä luojalleen nauttineensa jumalattomasti
siitä kahakasta ja tunnusti katselleen vain hyvin rau-
rauhallisena vierestä että kuin pitkään onnistuu tämä
uusi hemmo höyhentämään Tiitistä. Vai onnistuuko.
Saatana. Vänkäriäkö kaipaa?
siitä kahakasta ja tunnusti katselleen vain hyvin rau-
rauhallisena vierestä että kuin pitkään onnistuu tämä
uusi hemmo höyhentämään Tiitistä. Vai onnistuuko.
Saatana. Vänkäriäkö kaipaa?
Rudolf sen sijaan selvisi vähitellen aamu-usvaisesta
pusikosta vähän selvemmälle maalle ja väljemmille
kankaille. Kapusi viimein kummun päälle, käänsi kat-
seensa laajoihin erämaihin päin, irvisti huulillaan.
Pörhisti sitten vähäisiä niskakarvojaan,
kohotti kurkkuaan ja ulvaisi kokeeksi.
kohotti kurkkuaan ja ulvaisi kokeeksi.
Ensimmäinen kerta meni tyystin harakoille,
eihän sieltä mitään tullut.
Töksäytteli ja kakisteli, kakoi, enempi sitä
luuli lintulentsuun sairastuneeksi metson-
pojaksi kuin sudeksi.
eihän sieltä mitään tullut.
Töksäytteli ja kakisteli, kakoi, enempi sitä
luuli lintulentsuun sairastuneeksi metson-
pojaksi kuin sudeksi.
Mutta kun siitä aikansa kokeili ja selvitteli kurkkuaan
niin johan pääsi ensimmäinen, susienkin mielestä hyvin
pitkälti virallinen ulvaisu maailmalle.
niin johan pääsi ensimmäinen, susienkin mielestä hyvin
pitkälti virallinen ulvaisu maailmalle.
Näin se luikautti muille heimolaisille, että henkissä tässä
ollaan vaikka perhana polliisin kera kahakkaan jouduttiin.
Että tulossa ollaan niille tanhuville ennen pitkään, jahka
vain tässä jotakin pöperöä kitaan ensinnä keksitään.
Laajempaa mediasirkusta ei rohjennut käynnistää
tällä erää. Palkkionmetsästäjillä oli kovat piipussa.
Saattoivat huohottaa pirut piankin jo niskaan.
tällä erää. Palkkionmetsästäjillä oli kovat piipussa.
Saattoivat huohottaa pirut piankin jo niskaan.
Parisen tuntia ravattuaan huomasi että nokkarustinki
alkoi sijautua uuteen vormuunsa. Se lajitteli jatkuvasti
humeetille uutukaista informaatiota erinäisistä haju-
viesteistä. Enempäsä jo vaikutti, että kyseessä oli se
kuuluisa informaatiotulva. Nähtävästi.
Korvat kuulivat pienimmänkin metsähiiren vikinän,
mutta ei vielä niin tarpeeksi nälkä ollut, että olisi
kykkinyt niitä jahtaamaan ja myyräkuumetta sii-
hen kaupanpäälliseksi vielä itseensä tartuttamaan.
Aikaakin siihen kuluisi turhanpäiten.
mutta ei vielä niin tarpeeksi nälkä ollut, että olisi
kykkinyt niitä jahtaamaan ja myyräkuumetta sii-
hen kaupanpäälliseksi vielä itseensä tartuttamaan.
Aikaakin siihen kuluisi turhanpäiten.
Vilkaisi etumaastoon ja tuumaili, että tässä vaiheessa
tätä muutosprosessia, GPS:n keksijä joutaa vaikka jo
hirttäytyä. Ei hukka mitään suuntimakonetta tarvitse.
Kyllä se tietää minne mennä, milloin mennä ja missä on.
Siinä on kaikki, samassa kuonossa ja loput humeetissa.
tätä muutosprosessia, GPS:n keksijä joutaa vaikka jo
hirttäytyä. Ei hukka mitään suuntimakonetta tarvitse.
Kyllä se tietää minne mennä, milloin mennä ja missä on.
Siinä on kaikki, samassa kuonossa ja loput humeetissa.
Satelliittipaikannin on hukan hommissa hukkainvestointi.
Tuskinpa unionikaan hyväksyisi sellaista susiprojektiinsa.
Vaikka muuten melko joutavaa rompetta upottavat sen
piikkiin.
Sitten muutaman vaaran ylitettyään, päivähän oli jo
valjennut, se kohtasi erään sieniä katselevan keski-
ikäisen naisen. Sanotaan näin että, yllätti sen rouva-
henkilön suorastaan hameet korvissa.
valjennut, se kohtasi erään sieniä katselevan keski-
ikäisen naisen. Sanotaan näin että, yllätti sen rouva-
henkilön suorastaan hameet korvissa.
Tämä kun juuri oli liruttamassa pienempää hätäänsä
sienenpoiminnan lomaan. Akan motlake kupsahti kon-
tilleen armoa anelemaan, kammersi selkäpiilleen ja
vaatimalla vaati, että tehä se minkä piti, että hän
kyllä alistuu kun jumala lopultakin kuuli rukousta ja
hänet yhteen saattoi tällaiseen tilanteesen noin ko-
mean humanteri-uroon kanssa.
sienenpoiminnan lomaan. Akan motlake kupsahti kon-
tilleen armoa anelemaan, kammersi selkäpiilleen ja
vaatimalla vaati, että tehä se minkä piti, että hän
kyllä alistuu kun jumala lopultakin kuuli rukousta ja
hänet yhteen saattoi tällaiseen tilanteesen noin ko-
mean humanteri-uroon kanssa.
Eipä siinä enää Rudolf niin paljoa naisenpuolesta välittänyt
että olisi astumistöihin pakkautunut. Pikemmin tuo koetti
vähin äänin hipsiä ja pienillä selityksillä päästä eroon koko
eukosta, huomattuaan ettei tällä ollut edes mitään eväitä
mukana. Eikä sudet, niin kuin jotkut inimisetkään, sienistä
paljon perusta. Astumisen vimmakin kun tekeytyy enämpi
kevään puolelle.
Iltapäivän puolella, reilun toistakymmentä kilometriä
lompsittuaan Rudolf kuuli korppien rähinää ja äkäilyä.
Sen harjun toisesta päästä jota oli parhaillaan kulke-
massa.
lompsittuaan Rudolf kuuli korppien rähinää ja äkäilyä.
Sen harjun toisesta päästä jota oli parhaillaan kulke-
massa.
Kun hän läheni ääniä, nokkaan alkoi vyöryä väkevä lemu,
niin saatanallisen hyvälle tuoksuva, että oikein jo vesi
kielelle herahti vaikkei hajunaiheuttajaa vielä näkynyt-
kään. Lopulta etuvasemmalla louhikosta pölähti puiden
oksille jumalaton, sekalainen korppi- ja varisparvi. Tai-
sipa siinä joku harakkakin olla, kuukkelipariskunta ja
muutama närhi.
Rovasta kollotti kai karhun tappama hirven raato.
Ei kovin vanha vielä ollut, mutta hajua jo lykkäsi
sen verta reippaasti, että muikean makeana leijui
pyöryttävän huumaaava tuoksu pitkin lähitanhuvia.
Lämpimät olivat vielä ilmat.
Ei kovin vanha vielä ollut, mutta hajua jo lykkäsi
sen verta reippaasti, että muikean makeana leijui
pyöryttävän huumaaava tuoksu pitkin lähitanhuvia.
Lämpimät olivat vielä ilmat.
Eipä siinä mitään. Rudolf oli vielä inimisen konsteilla ja
värkeillä varustettu, taitteli muutaman kepin ja hätis-
teli ahneempia ruokakumppaneita syrjemmälle ja tem-
pasi hieman jo esikäsitellyn hirvenlavan raadosta kaina-
loonsa.
värkeillä varustettu, taitteli muutaman kepin ja hätis-
teli ahneempia ruokakumppaneita syrjemmälle ja tem-
pasi hieman jo esikäsitellyn hirvenlavan raadosta kaina-
loonsa.
Jostakin syystä Rudolf tiesi, että mesikämmenen
kanssa on parempi olla väleissä kuin riidoissa. Siksi
nousi lapa kynkässään siihen harjun päälle.
kanssa on parempi olla väleissä kuin riidoissa. Siksi
nousi lapa kynkässään siihen harjun päälle.
Vanhan kannon päälle asettui sitten sellaisiin asemiin
että näki syödessään kaikki osingolle pyrkivät ja muut
asiattomat liikkujat. Alkoi mättämään herkullista lihaa
kitaansa. Hyvältä maistui.
että näki syödessään kaikki osingolle pyrkivät ja muut
asiattomat liikkujat. Alkoi mättämään herkullista lihaa
kitaansa. Hyvältä maistui.
Vielä sen verran inhimillinen humeetti loiskui, että väliin
pani tuumimaan, että tämän olisin kyllä jättänyt ruoka-
pöydässä ehottomasti kesken.
Vähintäänkin tähän olisi pitänyt kylvää lumivalkeaksi asti
valkosipulia ynnä muita kummallisia tököttejä. Ettei tuo
ylikypsä liha enää suussa tuntuisi.
Joskus kun oli pannut epäilemään jo kauppareissuilla
tämä yletön marinointi. Että niinköhän juuri ne ovat
sitä tavaraa joka muuten joutaisi heittää vareksille.
Vaikka niitä lihana myydään ja lihan hinnalla.
tämä yletön marinointi. Että niinköhän juuri ne ovat
sitä tavaraa joka muuten joutaisi heittää vareksille.
Vaikka niitä lihana myydään ja lihan hinnalla.
No tämmöset asiathan eivät pitkään Rudolfin
päätä vaivanneet. Vaisto puhutteli sitä ilman
ääntä ja kuvaa, jotenkin se vaan tiesi että oli
jatkettava matkaa. Ei ihan pohjoseen, enempi
tuntui että koillisen puolelle sitä mentävä oli.
päätä vaivanneet. Vaisto puhutteli sitä ilman
ääntä ja kuvaa, jotenkin se vaan tiesi että oli
jatkettava matkaa. Ei ihan pohjoseen, enempi
tuntui että koillisen puolelle sitä mentävä oli.
Tuntui että siellä on jossakin sellainen paikka
jossa häntä erityisesti odotellaan.
jossa häntä erityisesti odotellaan.
Rudolf elää ja susikin elää yhä.
Jos Ukko ylijumala suo, jatkoa
seuraa tällä osastolla.
Kommentit