768868.jpg

Tänään on muinaisten suomalaisten Ukkosen päivä.
Jos joku hoksasi eilen  ryystää verestä oltta,  niin
sepä hyvä. Sepä oikein hyvä.
Ukkosen päivänä kun ei saa metelöidä, jotta Ukko-
nen ei suuttuisi ja pilaisi satoa.

Ukkosen päivän  aikoihin saatettiin  aloittaa sadon-
korjuu, mutta itse Ukkosen päivänä ei saanut työs-
kennellä.  Tänään pitäisi  siis kaiken  järjen mukaan
olla joutenolonlopetteluun keskittynyt päivä.

Tänään on myös oikea,  alkuperäinen Jaakon päivä,
joksi Ukkosen päivä aikoinaan  mustakaapujen toi-
mesta nimettiin.  Ei siinä heimolta  paljon  kyselty,
kun maineikkaat  pyhät hetket ja juhlat riistettiin
ristikansan nimiin.

Nyt saattaa joku  nostella  kulmavillojaan,
Jaakon päivä - sehän oli jo 25.7, silloinhan
se epeli nakkasi sen kylmän kiven ja vedet
muka alkoivat jäähtymään. Alkoivatko?

Kyllä-kyllä, nykyisen kalenterin mukaan - niinpä-niin,
mutta sitä  rukattiin tässä  taannoin niin,  että helmi-
kuusta jätettiin 11  päivää pois  ja  17. helmikuuta loi-
kattiin kerralla maaliskuun 1. päivään.

Keskiviikkona 17.2. herran vuonna 1753, kansa heräsi
onnellisena tavalliseen tapaansa toimillensa ja puuhil-
lensa.  Niisti sitten  illalla  päreitä iltapuhteen aikaan
ja puhalsi lopulta sen sammuksiin ja kävi suinpäin höy-
hensarille matkaan.

Kun rahvas aamulla palasi reissusta ja virkosi unestaan,
olikin  jo torstai,  maaliskuun  1. päivä,  mutta  kuitenkin
samaa herran vuotta 1753.

Siinä sitä meni syntymä- ja muutkin merkkipäivät
joksikin aika tyystin sekaisin,  eikä kaikista taida
tulla tolkkua vieläkään.

Kun tältä  pohjalta  vaikkapa  tuota kylmenemistä
miettii, niin huomattavasti  paremminhan  se tämä
5.8. sitten kuitenkin vastaa sitä veden viilenemis-
teoriaa johon koko juttu liittyy.

Sitä paitsi, tänään tulee kuluneeksi 45 päivää
kesäpäivänseisauksesta.  Ja tästä  45 päivän
päästä on syyspäiväntasaus.
Olemme siis puolivälissä tätä elonkorjuun kan-
nalta merkityksellistä aikaa.

Samaa rataa Fennoskandian muutkin vuodenaikoihin
perustuvat merkkipäivät asettuvat kohdalleen huo-
mattavasti paremmin.

Asiaan! Kehottaa jo joku. Mitä syödään?

Pistäysin autonrohjon takia Kaamasessa perjantaina.
Eräs tuttuni oli saanut nostettua verkoista reeskaa
reilumminkin.

Kun piipahdin luonansa,  oli se niitä  juuri perkaamassa.
Istahdin rahille avuksi, niinpä sain lähtiessäni pussisen
kylmiä perattuja kaloja mukaan. Niin se käy. Onni. Kun
alkaa soimaan, niin soi kunnolla.

Aamulla nostin  ne lämmittelemään  terassin pöydälle
ja sitten palattuani  aamutepastelulta ripottelin niille
kevyen suolan.  Sitten värkkäsin laatikon toimintakun-
toon ja pistin tulen alle.  Heti perään laitoin potut kie-
humaan ja vartin päästä  niiden päälle kukkakaalimöti-
kän. Ei terve sielu muuta kaipaa, eikä ruumiskaan.

REUNAHUOMATUKSiA:
- yksi savustin
- reeskaa (siikaa) tai muuta kalaa, hätätilassa lohta
- pari sokeripalaa
- pottuja
- nyrkinkokoinen kukkakaali
- vettä
- ohutta merisuolaa
- mustaa, rouhittua pippuria
- voita

JÄLKiPELi:
Niinkuin jo alussa mainitsin Ukkosen päivänä ei saa
metelöidä. Siksi peltistä savustinta on käsiteltävä
varoen.  Muukin päissään hoilailu tunturimaastossa
on epäsallittu.  Kailotus kuuluu kauas  ja voi häiritä
Ukkosta.

LiKA-, ViKA & PiKKUPYYKKi:
Sitä kyllä tulee aina  savustusvermeitten kera.
Vanha konsti on käyttää vekotinta käsitellessä
mustia  hanskoja ja  valkeeta esiliinaa tahi pyy-
hettä. Noki kun ei mustissa hanskoissa näy.
Niitä on pyyhkästävä välillä essuun jotta tietää
onko hanskat nokeentunet vai ei.

W.A.R.O.i.T.U.S!
Tästä yksinkertaisesta sörsselistä voi muodostua
tapa josta  on hankala  päästä eroon,  etenkin jos
aiemmin  on ollut  perinteenä  aloittaa ryypiskelyt
heti mökille  saavuttuaan.  Niin helpon  vaivatonta
savustus kaikkinensa on.
- Tiskata tarvii vasta seuraavalla reissulla.
- Tuli kyllä sammuu itsestään.
- Ja ruostuuhan ne sateessa pöntöt joka tapauksessa

294946.jpg