Kolme hukan ronttia.
Yksi nuoren nuori, rassaa golttia.
Toinen suuri vuori, polttaa Norttia.
Kolmas vanha hukan kuori. Pelaa yksin korttia.
Muutoin taivasalla, nyt istuuvat pahtaan alla.
Ne hukkaa aikaa vahtaamalla,
kun inimisjoukko säntää pakoon märkää räntää
ilman päätä tahi häntää.
Niit' piiskaa hyrskynmyrskyntuuli.
Pirulliseen irveen nousee nuoren hukan huuli,
saaden ilmeen kauheen, muiden mukaan ihan hirveen.
Kääntää päätään, ääntää:
Jos minä saisin eväät vääntää,
niin tuosta pulskan turkkiämmän ottaisin ja lokkaisin
ja teille veljet oiwallisen sopan siitä kokkaisin.
Toinen, se suuri vuori, urahtaa ja murahtaa,
waan tuossa nuoressa äijässä saattas' olla liha mehevämpää.
Ainakin se koittaa olla muille rehevämpää.
Kolmas siihen, se wanha susi - kuori enää, tekee tenää:
Jos ehätätte joskus vihdoin oikeen miehen ikään,
ei voita ruokaa tätä mikään.
Oiwa eväs politikko on.
Liukas, täysin selkärangaton ja löysä.
Sen kertahaukkuun meikä hotkaisee.
Helppo mahalaukkuun niellä, ei luita ole tiellä.
Kerran potkaisee, no - hiukan vatsaa kääntää
ja vielä viime tinkaan,
se jotain omaan pussiin koittaa vääntää.
On ruokalista tämä kyllä muuten mätä, vaikka herkku.
Ei lopu tähän meidän hätä rakas serkku.
Kun yhden syömme, toinen pilaa heti yömme.
Kommentit