Sadepisaroita tipahtelee pikkuhiljaa.
Pieniä. Ripahtelee werkalleen.
Ne tietävät osua tarkalleen,
juuri sille kohdalleen,
johon olivat pilvessä matkansa merkanneet kartalleen.
Sataa tihuuttaa, ei sada, kastelee,
sitkeästi sihuuttaa.
Waikka varoin astelee.
Wihmoo, kastuu nahka.
Että jaksaa taivas tihmoo.
Jahka lakkaa satamasta,
tulee laiturilta kaks' akkaa.
Auttaa ravasta pari pappaa.
Laskevat vettä kylmästä hanasta.
Helpotus kuuluu ukkojen manasta.
Huuto alkaa jo yhdestä sanasta.
Waikutus näkyy tanasta ja märästä vesivanasta.
Kostuu vaate, sammuu jaloin aate,
tekee mieli oman eukon kanssa wällyn alle maate.
Se jelppaa pahasta jamasta.
Päästää eroon kuumasta kamasta.
Huonosta tavasta.
Jäljelle jää vain kaks'akkaa.
Kommentit