Kun eilen ehtoolla  katselin tuonne  luoteen suuntaan,
laskevaan aurinkoon päin, päähäni pälkähti, että helk-
kari - kuuhan loppuu jo ensi viikolla.

Eipä tässä juuri kalenteri kädessä ole seisottu,
aina on assistentin kera jotain  pientä keksitty.
Ja jos ei  olla keksitty, niin sitten ei olla tehty
mitään. Ollaan vaan oltu.

Wanhat inimiset taisivat sanoa muinoin että
joutavalla on aina jotain. Pitää paikkansa.

Lauantainen Nuovvus Ailigaksen  reissu meni kyllä lähes
nappiin monelta osalta.  Se on hieman matalampi tunturi
Karigasniemestä reilu 50km Utsjokea  päin, Tenon var-
rella. Itä-kaakosta loivahko, Vulvålla pääsi ihan huipulle.
Sen Tenoon kaatuva rinta sitten melko jyrkkä ikäänkuin
korvaukseksi.

Kallaat on  kyllä vieläkin  nuukemman kasvillisuuden
päällystämät kuin tällä persuksen alla olevalla, mut-
ta ei kuitenkaan  kovin paljoa aivan  paljasta pintaa
vielä sielläkään.

Ehkä koko reissun paras  saavutus oli että  näin vihdoinkin
paljain silmin Tunturipöllön (Bubo scandiacus). On se vaan
mahtavan näköinen. Kesälläkin lähes valkoinen.

Eipä se juuri valkeaa autoa hätkähtänyt.  Oli kuitenkin
niin loitolla, ettei sitä meikäläinen kameralla ylettynyt
kuvaamaan. Pitkällä silmällä kuitenkin tihrustin.
Pöllö teki pöllön hommia, katseli - liihotti - lekutteli ja
nappasi  sopulin tahi  harmaakylkimyyrän käkättimeen.
Kun laskeuduin alas se oli jo vaihtanut hiipakuntaa.

Huipulla näin  sitten Muuttohaukan  (Falco peregrinus)
Senkin näkemisestä on kyllä aikaa,  tuota ennen joskus
70-luvun lopulla.

Ei sanonut Sorsan tapaan riik-ki-kii, riik-ki-kii, sanoi
niin kuin muuttohaukat yleensä  lentäessään sanovat:
ki-ki-ki. Ja lensi tiehensä.

Muutenkin näkymät olivat huikean hienot. Jotakin
on esillä tuolla Ailigas-projektissa.

Sitten aloimma  assistentin kera  raataamaan nuotiota.
Tulee se nälkä vaikkei mitään tähellistä teekkään.
Tuli tuli,  mutta Härkösestä  ostamani makkarat olivat
edelleen oiwallisesti kauppiaan hallussa, huomasin siinä
niitä kaivatessani.
Tyydyimme siis kahveen  ja vesisateeseen.  Kivaa oli ja
edelleen nälkä.

Ruskan suhteen on tehtävä niin,  että sitä on käytävä
erikseen muutama reissu kuvaamassa. Siihen  tarkoi-
tukseen otan vain kodan ja tunturiteltan mukaan, niil-
lä pärjäämmä hyvin. Tätä wankkuri-raatoa ei kannata
perässään päiväkausia raahata.

Tämä aamu on 63. tunturissa viettämäni aamu tälle
kesälle. Pientä haikeutta kieltömättä on jo kun sitä
joutuu tässä pohtimaan. En kuitenkaan ala laskeksi-
maan päiviä. Lähden kun lähden, koska niin olen syk-
syn suunnitellut,  että metsästän  ja ehkä verkkoja
liotan vedessä. No niistä sitten tuonnenpana.

Jonkinlainen yhteenveto kai pitänee laatia.
Siihenkin paneudun vasta kun olen muutta-
nut sivistyneesti sisätiloihin. Sellaisiin jos-
sa kakataan sisälle, mutta saatetaan lähtä
ulos syömään. No-joo, sivistystäpä hyvinnii.

Ehkäpä saan vihdoin ja viimein sen laajakaistankin
käytöön. Tuntuu hiukan  nololta kun  pitää koettaa
vältää  kommentointia tuon akun  säästämiseksi ja
samaan aikaan  muut kommentoivat  ahkerasti näi-
tä löpinöitä.

Tämä on tätä.  Lähtemistä.  Ainoa lohtu että
muuttolinnuilla on eessä sama savotta. Ilman
autoa ja pakaaseja.
294946.jpg