326207.jpg
813444.jpg
Tuo yllä  komeilewa  tutkimusmatkailija on
pojanpoikani Santtu (Aleksanteri). Kovasti
oli kyselemistä ukilta kun torstaina illan ku-
peessa ehätti isänsä ja nuoremman poikani
kera tuonne alarinteen puomille.

Ihmetteli, että miksi heidän auto piti jättää sinne alas
ja siirtää kaikki tavarat ukin Vulvåån. Että pitääkö mei-
dän tosiaankin kivuta tuota huonoa tietä yhä vain ylös?

Kysymyksiä riitti perille asti ja arvokkain lienee ollut
se kun hukanpennunpentu kysyi että  pitääkö meidän
tuossa wankkurissa olla yötä?

Näki selvästi,  että  vunukkaa  hiukan jännitti
ja kun assistentti teki parhaansa tervehtiäk-
seen ja samalla osoittaakseen että hän tässä
kuitenkin on se itse varsinainen nähtävyys.

Tostai-ilta kului sitten kysymyksiin vastatessa.
Neljännellä vuodella oleva penikka osaa tehdä
varsin merkittäviä kysymyksiä kun sillä tolalle
alkaa. Ja oppimiskyky on aivan valtava.

Parasta lienee kun tinki isäänsä laittamaan kumpparit
jalkaan, kun "täällä pitää mennä ulos
kuselle". 
Tuon ikäisen sanomana se kyllä vetää
hymyn korviin.
walkwolfani.gif

Niin se vaan pissi muuttuu muuksi kun ympäristö
vaihtuu  kaupungista tunturiin.  Ne taitaa  olla ne
ympäristötekijät jotka alkavat heti vaikuttaa.

Tuollaisestako lienenee aikoinaan se tarina kehittynyt,
jossa kerrottiin rääväsuisesta pikkupojasta joka juuri
noin  ilmaisi  tarvettaan.  Äitinsä ei  tykännyt moisesta
sananhallinnasta  olleenkaan,  etenkään  kun  pojan piti
lähteä mummun ja vaarin luo maalle joksikin aikaa.

Äitinsä opetti poikaa:
" Sano mummulle  että sinua  vaikka laulattaa
silloin kun pissittää. Mummo ei tykkää yhtään
että sanot kusettaa. "

Niinpä poika ensimmäisenä yönä mummun ja ukin
vieressä herättelee mummuaan ja sanoo:
"Mummu" Minuu laulattaa."

Mummu koittaa selitellä, että ei sitä sovi yöllä laulamaan
nousta ja ukkikin siihen herää, moiseen touhuun.

"No kun laulattaa, niin laulattaa. Nyt on jo pakko"

"No voi hyvänen aika sinun kanssa!  No jos on ihan pakko
laulaa keskellä yötä,  niin laula sitten, hiljaa,  ihan hiljaa,
mummun korvaan. Minä käännyn kyljelleni."
Lopun saa kirjoittaa jokainen miten parhaiten lystää.

Perjantaina piipahtivat  pentulauma Porsangerin
vuonolla Norjassa.  Siinäpä sitä  yhdelle päivälle
jo onkin.  Illalla oli vielä tarkoitus  kamuta mäen
päälle mutta luoteesta puhalsi yli 10 m/s ja ilma
oli vain  6 asteen kieppeillä.  Niinpä vuorikiipeily
typistyi  makkaran  grillaukseen  kurun pohjalla,
tuulelta suojassa.

Tuossapa juuri aamiaista nauttivat.  Lähtevät sitten
ajelemaan kohti Kaamasta ja Inaria ja sieltä kautta
Perämeren rannalle. Matkaa kertyy liki 600km.
Ilta on jo hyvällä alulla kun ovat perillä.

Me täällä palataan assitentin kanssa tavallisiin
arkirutiineihin.  Ensiviikolla on taas tulossa vie-
raita.   Katsotaanpa sitten  onko mitään kerto-
mista.
294946.jpg