Olen aika moneen otteeseen maininnut sepustuksissani
markkinatalouden ja tavallisen inimisen yhteentörmäyk-
sen. Sen luonnottomuuden ja varsinkin sen kestämättö-
myyden pitkässä juoksussa.
markkinatalouden ja tavallisen inimisen yhteentörmäyk-
sen. Sen luonnottomuuden ja varsinkin sen kestämättö-
myyden pitkässä juoksussa.
Useasti sitä on ihmetelty ja/tai myötäeletty sitten
kommenttien jälkipeleissäkin. Päivittelyjen sävy on
yleensä: "Niin pitäisi jaksaa taistella - niin se pitäisi.
Mutta kun... ja mutta kun..."
kommenttien jälkipeleissäkin. Päivittelyjen sävy on
yleensä: "Niin pitäisi jaksaa taistella - niin se pitäisi.
Mutta kun... ja mutta kun..."
Koska aihe on itselle kovin rakas ja melko yksiselitteisen
kirkastunut, etten sanoisi " valaistunut ", sitä aika usein
tulee mietittyä.
Eilenkin, uhmattuamme pilveilevää säätä läksimme
assitentin kanssa kiertämään tunturia vastapäivään.
Ajattelimme tallustella korkeuskäyrää pitkin kuta-
kuinkin 540 metrin tasolla pysytellen. Rauhalliseen
tahtiin, hengästymättä ja puuskuttamatta.
assitentin kanssa kiertämään tunturia vastapäivään.
Ajattelimme tallustella korkeuskäyrää pitkin kuta-
kuinkin 540 metrin tasolla pysytellen. Rauhalliseen
tahtiin, hengästymättä ja puuskuttamatta.
Kieltämättä, harkiten jalkansa asettelemalla se sujui
aika hyvin, vaikka itse sen sanonkin.
Jossakin kaakkoisen kurun jylhällä reunalla istahdin
Lemnus-jahdin ajaksi mietiskelemään maisemaa ja
elämänmenoa. Kuinka ollakkaan, mieleen tunkeutui
taas tuo markkinatalouden kummallisuus.
Eritoten sen voimakas, raastava ote tavallisestakin
inimisestä, puhumatta lainkaan niistä jotka ovat ori-
entoituneet kuluttamiselle päätöikseen tahi harras-
tuksineen.
Lemnus-jahdin ajaksi mietiskelemään maisemaa ja
elämänmenoa. Kuinka ollakkaan, mieleen tunkeutui
taas tuo markkinatalouden kummallisuus.
Eritoten sen voimakas, raastava ote tavallisestakin
inimisestä, puhumatta lainkaan niistä jotka ovat ori-
entoituneet kuluttamiselle päätöikseen tahi harras-
tuksineen.
Kysymys kuului siis: Miten markkinavoimilla voi säilyä
tuo tiukka, lähes halvannuttava ote, josta näkyy ole-
van lähes mahdoton rimpuilla irti? Siihen aloin mietti-
mään vastausta.
Suoraan voidaan sanoa ja tunnustaakkin, että lähes
kaikki yritykset sen nujertamiseksi ovat kilpistyneet.
Mitään suuria voittoja, mitään pitkäaikaista, pysyvää
muutosta parempaa ei ole tapahtunut jo käytetyillä
konsteilla. Mistä ihmeen voimasta on siis kysymys?
kaikki yritykset sen nujertamiseksi ovat kilpistyneet.
Mitään suuria voittoja, mitään pitkäaikaista, pysyvää
muutosta parempaa ei ole tapahtunut jo käytetyillä
konsteilla. Mistä ihmeen voimasta on siis kysymys?
Siinä kalliopahtaalla, jäkäläpatjan päällä loikoessani,
taivaanpiiriä mittaillessani tulin wiimein siihen tulok-
seen, että kysymys on laumasta, inimisistä laumana,
ei yksilöinä.
Jokaisella laumalla on käyttäymissännöt, hyvät tai
heikot, säännöt kuitenkin. Inimisen ajattelutaitojen
takia kysymys on kirjoittamattomista, eettisistä ja
moraalisista säännöistä, myös kiveen hakatuista tai
paperille raapustetuista. Inimiset noudattavat näitä
että elämä olisi radallaan, tasaista, vakaata ja levol-
lista jne.
heikot, säännöt kuitenkin. Inimisen ajattelutaitojen
takia kysymys on kirjoittamattomista, eettisistä ja
moraalisista säännöistä, myös kiveen hakatuista tai
paperille raapustetuista. Inimiset noudattavat näitä
että elämä olisi radallaan, tasaista, vakaata ja levol-
lista jne.
Tästä näkökulmasta, kun siihen saa itsensä
heitettyä, oiwaltaa kovinkin helposti, mistä
oikein on kysymys.
Mutta onko se inimisen tämän havaitakseen
joka kerta kavuttava puolenkilometrin kor-
keudelle autioon tunturiin? Näköjään.
Tai mene ja tiedä.
heitettyä, oiwaltaa kovinkin helposti, mistä
oikein on kysymys.
Mutta onko se inimisen tämän havaitakseen
joka kerta kavuttava puolenkilometrin kor-
keudelle autioon tunturiin? Näköjään.
Tai mene ja tiedä.
Ilmiselvästi markkinatalouden näkymättömät, abstraktit
voimat jyllääväät juuri tuon sääntö-syndrooman avulla ja
siihen tukien.
Hyvin yksinkertaisesti, ne rikkovat sovittuja sääntöjä
muuntelemalla ja manipuloimalla totuutta, sitä totuutta
mitä iniminen yksilönä pitää ainoana oikeana.
muuntelemalla ja manipuloimalla totuutta, sitä totuutta
mitä iniminen yksilönä pitää ainoana oikeana.
Mutta markkinatalouden kannaltapa kysymyksessä ja
tavoitteena EI OLEKKAAN sääntöjen rikkomisen synti
ja vääryys vaan ahneus ja omanvoitonpyynti joka naami-
oidaan työllisyydeksi ja yhteiseksi hyväksi.
Se onnistuu parhaiten rikkomalla niitä sääntöjä joita
muut kuuliaisesti noudattavat. Kansankielellä sitä
sanotaan ylimieliseksi röyhkeydeksi, vaikka sana al-
kaa olla jo unohduksiin painunut.
muut kuuliaisesti noudattavat. Kansankielellä sitä
sanotaan ylimieliseksi röyhkeydeksi, vaikka sana al-
kaa olla jo unohduksiin painunut.
Yrintän selvittää tätä absurdia tilannetta shakkipelin ja
pelilaudan avulla. Siinähän käytetään lautaa jossa on 64
ruutua, 32 vaaleaa ja 32 tummaa, tasapuolisesti molem-
mille pelaajille. Molemmilla on nappulat, joille on määri-
telty hyvin tarkkaan rajatut säännöt niiden liikumisesta.
Pelin lähtötilanne on se, että molemmat pelaajat
noudattavat sääntöjä. Silti usein käy niin, että
laskelmoivampi voittaa. Tämä on hyväksyttävää.
Joskus käy niin että tulee tasapeli. Myös tämä
on hyväksyttävää.
noudattavat sääntöjä. Silti usein käy niin, että
laskelmoivampi voittaa. Tämä on hyväksyttävää.
Joskus käy niin että tulee tasapeli. Myös tämä
on hyväksyttävää.
Mitä sitten jos kaikki nuo edella kerrotut säännöt ovat
olemassa ja vastapuoli kasaakin kaikki nappulat kippoon,
heittää ne seinälle ja laudankin perään? Onko hän voit-
taja?
Vastaus reaalimaailmassa, globaalissa maailmassa on:
Kyllä, kyllä hän on voittaja. Jos tuo hävinnyt osapuoli ei
pistäkkään nokkiin vaan alistuu, voittaja jatkaa samaa
taktiikkaa seuraavissakin peleissä, siihen saakka, että
vastaa tulee toinen joka rikkoo sääntöjä.
Kyllä, kyllä hän on voittaja. Jos tuo hävinnyt osapuoli ei
pistäkkään nokkiin vaan alistuu, voittaja jatkaa samaa
taktiikkaa seuraavissakin peleissä, siihen saakka, että
vastaa tulee toinen joka rikkoo sääntöjä.
Me tavalliset tollot, kuluttajat olemme noita vastapuolia,
jotka noudattavat sääntöjä mukisematta, niinhän meidän
päihimme on sitä taottu pikkupenikasta saakka. Jos me
rikomme niitä, meitä rangaistaan.
Jos emme osta tuota ja tuota ja tuota, vaikka velaksi,
me jäämme ilman naisellisuutta, miehekkyyttä, onnelli-
suutt, turvattomuutta, kauneutta, nuoruutta ym.
Se on se meidän rangaistuksemme siitä kun emme nou-
data sääntöjä. Jäämme paitsi.
me jäämme ilman naisellisuutta, miehekkyyttä, onnelli-
suutt, turvattomuutta, kauneutta, nuoruutta ym.
Se on se meidän rangaistuksemme siitä kun emme nou-
data sääntöjä. Jäämme paitsi.
Tässä on se julkinen, jokapuolla näkyvä salaisuus, joka
on vain odottaa käyttöön ottoaan. Sääntöjen rikkomi-
nen. Se oikeus on suotu yrityksille ja kaupustelijoile,
sama oikeus on myös kuluttajilla ja vain itsestä kiinni.
Silmänräpäyksessä voi alkaa muuttaa omaa elämäänsä
siihen suuntaan johon sitä sisimmässään toivoisi.
Kannattaa siis ehdottomasti rikkoa sääntöjä.
Kommentit