662655.jpg

Sitä nyt ihan waan tällanen tawallinen otus miettii
tuota eilisaamun ukkosjupakkaa. Vähäsen niin kuin
myöhäsytytyksella. Itkun-  että naurunsekaisella
tunteella.

Ei oikein tiedä ryntäisikkö jäkälikköön ketarat
taivasta kohti sojottaen, hulluna hohottaen.
Vai kesantoonko mahalleen pikkulapsen tavoin,
itseään hiuksista  ilmaan roikottaen  ja toisella
tassulla multaan kaivautuen ja  samalla kyyne-
leillä maata hellien ja kirkuen.

Että ihan ukkonen meni ja jyrähti kesken sotaharjoituksen,
keskeytti myöhäispuperteeteissä kellivien urosten matkan
Höyhensaarille, Aavanmeren tuolle puolen.

Viimeksi kuultujen kuulopuheiden mukaan paskaa oli
housussa sakilla heti ennen kuin selvisi kuka saatana
hyökkää.
Joku ylioppilaspohjaisella koulutuksella varustettu
epeli rohkeni heti ensijysäyksellä epäillä, että saat-
taa hyvinkin sataa yöllä jos tuo päälle tulee.

Hänet roimastiin maihin, sillä suomalainen korpisoturi
ei sellaista herrojen löpinää kuuntele. Varsinkaan kun
paniikkiaalto iski jo ennen paineaaltoa.

Lääkintämies oli tuudittanut itsensä uneen komppanian
lääkepirtulla eikä kyennyt äsSää sanomaan, ukkosesta
nyt puhumattakoon, kun ei edes herännyt.
Paniikkipillerit oli sen takana lukollissa kollissa.

Kaaos oli valmis.  Sekaisin oli myös upseeristo jolle
moisesta luonnonvoimista ei  käskynjaolla oltu mai-
nittu halaistua sanaakaan.

Siinä hötäkässä kaikki ryntäili  päättömien kanojen
lailla, ambulansseja ja ruumisautoja tilattiin Keski-
Suomen  aluehälyytyskeskusta myöten.  Joka meni
sekaisin.  Onnesta - siellä  kun ei  tapahdu koskaan
mitään.  Se on hyvin  tympeää paikkaa  koko Suomi,
sillä kohtaa.

Joku unenpöpperöinen, karjalaiset sukujuuret
omaava alokas huuteli unihöperyksissään, että
miepä se saatana en alakkaan koht'sillää mitää
valgiloit kivilöi asettelemmaa herroloih polkuje
vartehil! Elä sie perkelee konkkanokka luule...

Kaikkihan se selvisi sitten aamulla, kun päivä valkeni.
Ilmeni että ukkospuuskahan  se oli kulkenut yli tais-
telutantereen. Ennalta ilmoittamatta. Verta etsittiin
suurennuslasilla, muistoksi, ynnä taittuneita heiniä.

Pian leppeät poutapilvenhattarat  täyttivät taivaan
ja linnut aloittivat kesäisen konserttinsa. Naapuri-
tontiin vuokraviljelijä ajoi silppurin pellolle ja alkoi
tehdä jättiläiskokoisia rakeita pellolle.

Soturit toipuivat ja  aloittivat aamutoimensa,  kuka
lakkasi kyntensä,  kuka piipasi tukkansa,  taisipa se
joku ihan kuin kuriositeettina kevyen taistelumeikin
laatia cajalilla huvikseen. Muille malliksi ja iloksi.

Vääpeli ja muut sotaherrat tepastelivat kenttällä
ylpeinä korpisotureitaan katsellen.
walkwolfani.gif

Mitenkähän se mahtaisi käydä oikeassa rytäkässä?
Woi hyvänen aika!   Ja tästä kun oli  eilen vielä ihan
uutiseksikin.  Kymmenkunta kertaa siitä Ylellä mai-
nittiin. Ainakin.

Uskottomien  ja pakanoiden  on toivottava,  ristittyjen
suorastaan jopa polvistuttava rukoilemaan, että sitten
hamassa tulevaisuudessa se mahdollinen vihulainen.

Se jonka nykyiset edusmiehemme äänestyksellä
nähtävästi valitsevat.

Että ne pirulaiset käyttäisivät torrakoissaan äänen-
vaimentimia Suomen metsästyslain määrittelemissä
puitteissa ynnä  pommeina  vaikkapa  höyhentyynyjä 
joiden täyte todistetusti  (WWF) on nypitty tyystin
lentsuttomista linnunrääpäleistä.

Kranaateiksi sopisivat kernaasti Kiinassa neulotut
kotimaiset villasukat mytättynä, muutenhan niillä
ei juuri mitään teekkään.

Tämä ennakointi siksi, etteivät meidän korpisoturimme
säikkyisi ja  nostaisi  ryhmäkannetta  vihollista vastaan.
Sodassa  kun kaikki on  nykyisin mahdollista.  Niin sota
arvaamaton on ja kauhea.

Samoin sitä hyvin runsaasti toivoisi että hyökkäykset
tulisivat mieluiten päiväsaikaan,  lounastauon jälkeen,
eikä yllättäen,  waan esimerkiksi textiviestijärjestel-
män ryhmäviestiosiosta hyväksi käyttäen.
Mikäli mahdollista - ei nukkuessa.

Mitähän ne oikeat,  sodan tai  pari käyneet jermut
moisesta sirkuksesta tuumaavat? Kenelle sitä soi-
tetaan sitten kun ilmassa onkin 10 tuhatta pommia
yössä? Ja miljoona tappavaa luotia...
Jatkuukohan tämä episodi vielä ensiviikolla?
294946.jpg