Aamusta käsin jo lähimmä assistentin kera ylämaahan
posottolemaan. Oli näet meininki käydä vilkaisemassa
sitä Ailigakselle johtavaa tietä. Että missä kunnossa on
talven jäljiltä. Pähkäilin jotta samalla voisin käydä Här-
kösen Sepon tykynä sopimassa akkujen latauspuuhista.
posottolemaan. Oli näet meininki käydä vilkaisemassa
sitä Ailigakselle johtavaa tietä. Että missä kunnossa on
talven jäljiltä. Pähkäilin jotta samalla voisin käydä Här-
kösen Sepon tykynä sopimassa akkujen latauspuuhista.
Eihän me keretty söörötellä kun kymmenkunta kilo-
metriä niin jo piekana lekutteli kiemuroita tien yllä.
Siinä on Koppelo-ojan kahtapuolla, rinteillä sellasta
waivaiskoiwuwitelikköä, että siitä helposti saattaa
riekon napata. Tunnistus oli kyllä varma, pysäytin
Vulvån raviin ja töllötin okulaareilla sitä tovin.
Kun ylemmäs noussimma alkoi olla lunta tiellä kurujen
kohdalla. Semmoista loskasohjoa, ei oikein kuvallista.
Eikä ollut enää liukastakaan, taisi olla jo sulan puolella
keli. Sitten olikin seuraavat otukset, neljä pullakkaa
metsähanhea, vasta Kevon luonnonpuiston länsipäästä
alkavan pitkän suikean Basejávrin (Pyhäjärven) jäällä.
Siihen se muuten Sulaojasta alkava purokin laskee.
kohdalla. Semmoista loskasohjoa, ei oikein kuvallista.
Eikä ollut enää liukastakaan, taisi olla jo sulan puolella
keli. Sitten olikin seuraavat otukset, neljä pullakkaa
metsähanhea, vasta Kevon luonnonpuiston länsipäästä
alkavan pitkän suikean Basejávrin (Pyhäjärven) jäällä.
Siihen se muuten Sulaojasta alkava purokin laskee.
Vielä jokunen kilometri ja sitten jo vilahti pilvien
välistä Ailigaksen huippu. Kun kohdalle pääsimme,
jätin auton sovinnolla levennykselle.
välistä Ailigaksen huippu. Kun kohdalle pääsimme,
jätin auton sovinnolla levennykselle.
Hyvässä oli kunnossa tie tunturiin. Liki metri vielä
paikoin lunta päällä. Rinteillä jo varvut näkyi, vaan
kun oli kelkalla likistetty lumi tienpohjaan tiukkaan,
niin mihinkäs se siitä sulaisi. Näillä keleillä.
paikoin lunta päällä. Rinteillä jo varvut näkyi, vaan
kun oli kelkalla likistetty lumi tienpohjaan tiukkaan,
niin mihinkäs se siitä sulaisi. Näillä keleillä.
Hetken pähkäiltyäni ja assistentin neuvosta läksin
kokeilemaan josko se kelkan pohjas kestäisi yhden
hukan raadon ja koiran motlakkeen astella.
kokeilemaan josko se kelkan pohjas kestäisi yhden
hukan raadon ja koiran motlakkeen astella.
Kesti kyllä, mutta taiten oli mentävä, ei ensimmäistäkään
harha-askelta kestänyt, takatassu oli heti killuttimia myö-
ten lumessa jos wikaan polkaisi. Palaksen vieressä petti
sitten pohjaan saakka.
Niin kuin vain keväinen, hutero lumi tekee.
Parisataa metriä matkottuamme pölähti puolitusinaa
riekkoa viteliköstä. Haukkuivat mennessänsä meidät
pataluhaksi kun tulimma niitä häiritsemään. Käyttivät
karkeaa kieltä.
riekkoa viteliköstä. Haukkuivat mennessänsä meidät
pataluhaksi kun tulimma niitä häiritsemään. Käyttivät
karkeaa kieltä.
Assistentti innostui ahmimaan tuoreita riekonpaskoja
oikein muinatöinään. Selitti samalla mulle, suu täynnä:
"Tämä herkku vastaa koiriitten ruokalistalla likipitäin
teikäläisten Länsi-rannikon salaattia, on niin saamarin
namia. Katos ja vielä kuitupitosta ja niin vegaania kuin
vain olla pystyy."
Tunturin hahmo alkoi vilkkaa tievan takaa. Nähtävästi
koiraeläinotuksista juuri koiralla on kallossa liian vähän
tilaa niin suurille asioille kuin esimerkiksi yksi tunturi.
Jotenkin minusta tuntui siinä vaiheessa siltä.
Pikemminkin apulaista kiinnosti pikkulapsen nyrkin
kokoisen sopulin vikinä pöpelikössä kuin joku yksi
helkkarin tunturi jonne olimma pesäpaikkaa koko
kesäksi suunnittelemassa.
kokoisen sopulin vikinä pöpelikössä kuin joku yksi
helkkarin tunturi jonne olimma pesäpaikkaa koko
kesäksi suunnittelemassa.
Puurajaan asti paarustettiin. Aurinko pilkahti niin nopeasti
että en kerennyt rintataskusta pikkukameraa edes kaivaa.
Siinä suhteessa reissu menikin penkin alle. Sillä kun ei kun-
nollista kuvaa saa pilviluontoisissa olosuhteissa ollennii.
Tämä laki on n. 420m korkeudella ja tuolta päältä menee se tienpohja.
Jonkun moinen tuulenhaipakka puhalsi nelivitosen
suunnasta. Aika raikkaalta tuntui liian lyhyissä kal-
songeissa. Ei tullut sitten toisalta hikikään.
Joku sanoi aikonaan, että Lapissa niitä on muuten
itikoita, aika reippaasti. Ei minusta.
Tällä erää ei näkynyt, ei kuulunut ensimmäistäkään
inisijää. Lienevät viikonloppuvapaalla Hesassa. Niitä
Euroviisujulkimoita vahtaamassa.
suunnasta. Aika raikkaalta tuntui liian lyhyissä kal-
songeissa. Ei tullut sitten toisalta hikikään.
Joku sanoi aikonaan, että Lapissa niitä on muuten
itikoita, aika reippaasti. Ei minusta.
Tällä erää ei näkynyt, ei kuulunut ensimmäistäkään
inisijää. Lienevät viikonloppuvapaalla Hesassa. Niitä
Euroviisujulkimoita vahtaamassa.
Käännyttiin takaisin kamuamaan. Kåtterålle päin.
Wiisikymmentä metriä peräti ehätimmä ehkä kun
ketun vintiö töksähti tulla uralle.
Wiisikymmentä metriä peräti ehätimmä ehkä kun
ketun vintiö töksähti tulla uralle.
Pöterö ja tollonen kyllä sekin, kun ei haistanut eikä
kuullut. Tuulikin oli minusta ja assistentista käsin.
No met olimma kyllä viistöistä metriä sitä ylempänä.
Hajut saattoivat mennä ylitse.
Minä hoilasin assitententille että, mene nyt perään
kun muka niille töin se kirkkoherra sinut suunnitteli.
kuullut. Tuulikin oli minusta ja assistentista käsin.
No met olimma kyllä viistöistä metriä sitä ylempänä.
Hajut saattoivat mennä ylitse.
Minä hoilasin assitententille että, mene nyt perään
kun muka niille töin se kirkkoherra sinut suunnitteli.
Silloin kuuli kettukin ja tuli kai siihen tulokseen, että
Skálonjuovccan suunnalla on turvallisempaa.
Siinäpä sitä oli tapaamista kerrakseen. Jo toinen ker-
ta parin viikon sisällä. Eri kettunen vissiinkin, vai oliko
se Suopon agentti? Tämä on tätä.
Tunturissa tuli siis käytyä, kuvat ei ole kummosia,
yritin niitä värkätä vähän inhimillisemmiksi. Vaan
eipä sitä huonosta saa hyvää tekemälläkään. Täy-
tynee vielä sijoittaa joku €uro kameraan.
Älkää vaan neuvoko merkkiä. Älkää.
yritin niitä värkätä vähän inhimillisemmiksi. Vaan
eipä sitä huonosta saa hyvää tekemälläkään. Täy-
tynee vielä sijoittaa joku €uro kameraan.
Älkää vaan neuvoko merkkiä. Älkää.
Post scriptum.
Niin ja valkoviklo lähetti terveisiä lukijoille,
oli sittenkin päättänyt jäädä.
Ja se akkuasiakin tuli kuntoon.
Niin ja valkoviklo lähetti terveisiä lukijoille,
oli sittenkin päättänyt jäädä.
Ja se akkuasiakin tuli kuntoon.
Kommentit