338329.jpg


Ei siis kirveliä, joka on nähtävästi mauste. Eikä
myöskään kynteliä joka  taas on  myös mauste.  
Vain sitä pelkkää aitoa sirveliä, onnellisena kup-
sahtaneesta porsaasta värkättyä loistoeinestä.
Niestaa. (ruokaa tällä perällä)

Jos joku taas sattui lukasemaan että sirkkeliä, niin
erehtyypä ja pettyy kovin nyt rankasti sillä sillähän
tehdään keittopuita. Sitä ei voi syödä ollenkaan kun
se on likipitäin rautaa läpikotasin.

Ai että mitenkä lapsuuteni paksu omenapuu juuri
tähän juttuun  mahtuu?  No siksi,  että se  oli niin
vänkyrä ja pahkurainen,  että sen omenatkin kes-
tivät happamina ja kitkerinä kevääseen saakka.

Ne eivät kelvanneet edes meille ahneille penikan
paskiaisille,  vaikka lähes kaiken muun kalusimme.
Laitisen Hildan lehmille varaamat turnipsitkin.

Oli ainoastaan  yksi juttu  mihin ne kelpasivat
ja se oli nimenomaan se sirveli. Meidän muori,
joka oli niin supisuomalainen  kuin olla vain voi,
oli kuitenkin jossakin ompeluseurassa kuullut,
että ameriikassa laittavat hapokasta omenaa
juuri sianlihan kera ja että lähes kaikkiin sika-
ruokiin.

Siitä alkaen meillä syötiin sirveliä omenalohkoilla
ryyditettynä,  milloin se oli vaan mahdollista.  Eli
käytännössä koko talvi.

Kun eilen  aamulla  tuossa paikallisen  kauppiaan luona
leukojani lonksuttelin,  tämä esitteli minulle oiwallisen
hienoa possun etuselkää.  Todellakin possun  eikä sian.
Norskit ovat kovin ronkeleita ja sitä myötä kyläläiset-
kin ovat  oppineet  samoille  tavoille.  Tämä  Kaamasen
kylähän ei  muutoin  ole  warsinaisesti  se  norjalaisten
hankintapaikka.  Tämä on juuri sitä kultuurillista muun-
tautumista.

Ihastuin siihen possuun niin, että vilkaisin vaisto-
maisesti hyllyyn,  olisikkohan  saatavilla  vihreitä
omenia.  Sattui olemaan,  joten ostin pari naulaa
possua  ja nyrkinkokoisen  omenan.  Niin sitä tuli
heti herättyään, sorruttua heräteostoksiin.
walkwolfani.gif

Aamuisen  askelluksen jälkeen,  ilma maistui ihan
keväältä, kertasin mielessäni: rastaita, pulmusia,
järripeippo, kuukkelipari sekä telkkäparin siipien
viuhuna. Ei niistä vielä pötyä pöytään saa.

Tirauttelin kahven ja  nostin onnellisen porsaan
siprun laudalle lämmittelemään.
Väänsin levyn 5:lle, pannun päälle ja aloin siivut-
telemaan otusta puolen sormen vahvuisiksi viipa-
leiksi. Terävällä veitsellä se ei kauaa kestä.

Pannu oli sillävälin ehtinyt lämmetä joten nostin
noin puolet viipaleista, öpaut, pannulle ruskettu-
maan, tirisemään.  Siitä muuten  tuleekin tömän
eineen toinen käytetty nimi: Tirripaisti.
Levy 4:lle.

Ihan oikeaoppisesti tämä pitäisi tehdä valuraudalla,
kovassa lämmössä  jotta lihasta  tulisi rasakkaa, ei
kuitenkaan  kuivaa.  Valurautapadassakin  se onnis-
tuisi, uskon.

Liha on  sopivaa silloin kun  se ei tunnu  enää kään-
nellessä veltolta - retkottavalta. Se siis kattilaan
odottamaan toista puolikasta.

Kun toinenkin osa oli käsitelty, huuhtelin pannun
hyvin ja kaasin huudeveden lihojen päälle. Tämä
on syytä tehdä pariin  otteeseen jotta kaikki se
makua antava aines saadaan talteen.

Levy hetkeksi 6:lle,  kiehuvaa tai kuumaa vettä
kattilaan lisäksi niin että lihat peittyvät reilusti.
Karkeeta merisuolaa.  Kun ensi pore tulee, levy
1:lle ja luukku kiinni eli kansi toisille.

Sitten voi hörpätä  kupin kahvia,  kuoria ompun
ja viipuloida sen tai kuutioida. Siemenkota pois.
Ennen  omenan  hapettumista  se jo  kannattaa
kipata sirvelin sekaan ja sekoitella hyvin.
Siinä koko hoito. Aikaa meni n. 30 minuuttia.

Parin tunnin muhimisen jälkeen sirveli on valmista,
mutta lisäaika ei tee haittaa, joten tämä on kokki-
ystävällistä ruokaa ja paranee vain uudelleen läm-
mäytettäessä.

Lisukkeeksi perisuomalaista: Tuppipottua tai sosetta,
lanttu-,  porkkana-  tai naurisraasteta.  Punaherukka-
hyytelöä,  vettä tai kuplavettä,  mieluummin koti- kuin
kaupan kaljaa.
Oiwalliselta  maistuu  sitten Kossuryyppi  ruuan päälle.

Oiwalliseltapa hyvinkin.

REUNAHUOMAUTUKSiA:
- Isohko paistinpannu ja 3-4litran kannellinen kattila
- Pari naulaa sikaa, rasvaisempaa paikkaa (vajaa kilo)
- mahdollisimman hapan omena (vihreä)
- karkeeta merisuolaa
- vettä
- pottuja,
- raastetarpeet
- väriksi kirpakkaa hilloa

JÄLKiPELi:
Jos joku  haluaa  oikein  ohuita siivuja,  niin könttä
vaan pariksi tunniksi pakkaseen ja johan onnistuu.
 
(sanoisin kokemuksella että kohmeinen liha on tur-
vallisinta  ja helpointa  leikata jos  vasta opettelee
käsittelyä.  Jäätynyt tai  aivan lötkyn  pehmeä liha
vaatii hyvin terävät veitset.)

Tätä on helppo tehdä jemmaan pikaruoaksi ja
vierasvaraksi. Siispä suosittelen isompia eriä 
sekä niiden pakastamista

LiKA- & PiKKUPYYKKi:
No tietenkin mutsi lisäsi tähän sipulia,  mutta kun
minä satuin olemaan änkyrä,  niin oppipa jo muuta-
man syömälakon jälkeen erottamaan mulle pilkku-
kumiin  oman  sirvelin  hellan  nurkalle  ennen kuin
laittoi sen sipulinsa.
Kyllä se  hykerrytti  usein  kuin  muiden vellosten
piti syödä ne potut sipulin kera.

V.A.R.O.i.T.U.S.!
Tämä on aika herkästi makumuistiin tarttuva ruoka.
Helppo ja nopea tehdä, halvat raaka-aineet,  säilyy
hyvin ja kestää pakastuksenkin mainiosti.

294946.jpg  


Tässä muuten tarkka osoite niille joita tämä kinkerpiiri saattaa kiinnostaa:
P=69º 6' 9'' I=27º 12' 12''
Hetsetseha he'kotoo epeva'e ešeeva ehova.