624018.jpg

Tuolta,
koillisen kulmasta pilkistää jo,
neitseellinen, tyyni, heleää päivää kosiskeleva aamunkoi.
Sylissään säkillinen pumpulipilvien pehmeää massaa.
Ei meluta passaa, äänellä tunnelmaa pilata.

Ei heviä tänne kannata hilata ja sillä fiilistä silata.
Ei rokkia, annetaan Tikkasen pylvästä nokkia, kuuluttaa
itselleen kokkia.

Selkäni nojalla Maaretin raanu,
pöydällä kuksa, kahvilla täytetty; kulunut ja käytetty.
Raanun on hukka joskus lahjaksi saanu.
Kuksan Juksalta kympillä juksannut kämpillä.

Kentässä lojuu muutama lahonnut paanu, hujan hajan.
Loikoneet nurmessa vuosien ajan.
Harmaa syrjässä, yksinäinen kelopaalu; ja siinä nili.
Huono oli kairan tili. Tyhjänä riekoista nili.
Se on varmaa.

Elämisen piiriin kiirivä lintusten laulu;
edessä arktinen maisema, kuin unilla maalattu taulu.
Vierellä wanha asuntovaunu,
kuin liiasta soitosta kulunut laulu.
Kädessä tyhjynyt kuksa. Muistossa Juksa.

Tekee aika työtään ahkerasti, taasen meni hetki.
Luomet auki!
Palaan arkeen, kuulen rekan äänen karkeen;
loppuu ihmemaahan retki.

kuksa = puupahkasta koverrettu kuppi
paanu = haavasta veistetty kattolauta
nili = kelosta salvettu ruokavarasto
294946.jpg