466883.jpg

Varmin kevään merkki on tietenkin kalenterissa.
Tiedä häntä,  pitäisikkö tässä  nyt laittaa merkit
mihinkään  järjestykseen.  Mikä se mahtaisikaan
lueskelijaa somemmin  miellyttää?  Koska Suomi
joka tapauksessa  on niin  pieni maa,  ei täällä voi
kovin suuria merkkejä ollakkaan. Edes keväällä.

Äsken ulkona tallustellessa  akkiloin,  että krono-
logiseenko minä tyrkkään merkit, vai ihanko siihen
järjestykseen mikä itsestä mukavimmalta tuntuu.
Semmoiselta joka vetää oudosti suupieltä korvan
suuntaan.

Radioita ei nyt lasketa.  Ei etenkään tuota Radio SUOMEA,
koska se eilen koko tulomatkan  ajan kailotti  tunnin välein,
että terminen kevät on alkanut noin kuukautta aikaisemmin
pääosin Suomea, aina Etelä-Lappia myöten.

Varsinainen  ensimmäinen  kevään  merkki  on yleensä
meikäläisellä tintit.  Ne aloittavat tyttöjen lirkuttelun
jo tammikkuun lopulla, pimeässä hämärässä.
Toisaalta on se  kovin ymmärrettävää,  se äänen pito,
eihän silloin etenkään näe sellaista tirpusta kuin tintti,
kun se on onneton pieni ja valoa niukalti kuin myyrällä
onkalossa.

Toisena tulee  pöllöjen kevät,  korpin sekä käpylinnun.
Kaikkia noita osaa iniminen havaita, riippuen siitä mihin
on majansa asettanut.  Pöllöt ehkä niistä helpoiten jos
vain aamunkoissa osautuu riittävän hiljaiselle paikalle.

Suuresti  auttaa  jos jaksaa  kuluttaa yökerhoissa
aikaansa. Sieltä kotiin hoippuessa  sitä yleensä pa-
netuu yllättäviin  keskusteluihin  lyhtypylväiden ja
pysäkin merkkien kera. Ja siinä kommenttia pohti-
essa  saataa tavata  tai kuulla  muutaman huuhka-
jankin.  Yleisimmin äänessä on usein Helmi Pöllönen
(Aegolius funereus) kuitenkin.

Huomautan että tällainen  ornitologinen kiinnostus
käy yleensä  kukkaron  päälle.  Pitkässä juoksussa.
Hyvin pitkälti.

Jos odottelee kevään  merkkejä em. yöviihdepaikoissa,
on yleensä muistettava eräs iätön  sanalasku muinaisen
Säkkijärven emännältä:
"A vot. Jos ei miu isäntäin hyvän siän aikaan kotonans
ole, niin eipä ole häl asjaa sit wiel wappunakkaa waol."

Eikä ole syytä  kevään merkeistä  pois sulkea
niitäkään oireita jotka pikkulapsetkin yleensä
huomaavat. Usein se selityksen paikka syntyy
jollakin iltakävelyllä kun ipana tiedustelee:
"Äiskä! Äiskä,  miks tuolla liukumäen luona on
tuo kaks'kerroksinen kissa?"

Sitten kun alkaa puissa mahla virrata, silloin joudutaan
orhit suitsemaan puihin ja marhaminnat menevät tarkis-
tukseen. Siitä tietää että on kevät. Alkaa juoksuaika.

Kun näkee talkkarilla kypärän,  se on varma merkki
siitä että, kohta räystäät tippuvat. Mutta jos se on
hankkinut koipiinsa uudet aditakset, tiedämme että
kohta purot juoksevat, toisinaan katuojatkin.

Nuo kaikki saattaa kuitenkin hetkessä pois pyyhkäistä
ankara  takatalvi.  Muutamassa tunnissa  se hyydyttää
orastavan ilon ja elon,  kasvun ihmeen,  toivon. Saattaa
inimisen semmoisen tilaan  että näyttää kuin ei se enää
nouse, ei toivu.

PELASTUS - KEVÄT, SE TULEE SiTTENKiN!
Sitten maaliskuun lopulla  ilmestyy ensimmäinen
yleisönosaston kirjoitus  jossa ollaan hirvittävän
huolestuneita ja närkästyneitä hyvin keltaisesta
lumesta ja räjähtäneistä koiranpaskoista.
Toki muutamassa  kirjoituksessa saattaa ilmetä
jopa pahastumista.  Mököttämäänkohän  alkavat
ne onnettomat koiranpaskan takia.
Toivottavasti joku lääketehdas keksii oiwan pille-
rin koiranpaskoja vastaan.

Lukijoille käy kertakaikkisseen ilmi,  että kaikki koirat
on hävitettävä,  tahi ainakin niille on saatettava pasko-
miskielto yleisesti lakiin kirjatuksi. Kaikkia rotuja kos-
vaksi,  koska emmehän  me sentään  rasisteja ole sen-
tään. Suomessa.

Ajatella - joka  kevät tämä  sama  asia.  Kaikki
Ilmatieteen laitoksen ennustukset tätä merk-
kiä ennen perustuvat vain  sääasemien  tuotta-
mien havaintojen yhteenvetoihin. Tieteeseen.

Mutta kirjottelun alettua ei ole enää syytä luottaa
siihen mitä mittarit ja anturit näyttää.  Roskiin jou-
tavat ne kalliina humpuukina.
Nämä maailman toiseksi viisaimmat silmät kertovat
milloin tosiasiassa kevät meillä alkaa.

Viime keväänä päätin  yllättää aamulenkkimme varrella
asuvat. Ajattelin säästää niiltä kirjottamisen vaivan.
Tulostin kartan 1:10 000. Merkkasin siihen punakynällä
meidän vakioreittimme ja assistentille sopivat tarpeen
luovutuspaikat.

Sisällä nostin assistentin  syliin ja lukulampun valossa
näytin kynällä paikat mihin on sopivaa kyykistyä. Nap-
sautin luunapin otsaan, että ymmärtää onneton.
Sitten viikkasin  paperin ja  varustauduimme matkaan.
Ulkona asettelin kartan ilmansuuntiin nähden oikein ja
tokaisin otukselle, että näin me toimitaan vast'edes.

Ja se toimi. Katseli ensin karttapohjoisen,  peruutti
sieltä kartan päälle ja kusaisi tarkalleen siihen ruk-
siin minkä  olin  merkinnytkin.  Tästä hyvästä  annoin
sille tarkustani nallekarkin  ja se tuli  kovin iloiseksi
ja
minä myös.

Sellaisen tapainen otus jolla  pääluut on tehty niinkin
kevyista
tarpeista, että tyhmyys suorastaan paistaa
läpi.
Ei semmoiselle oliolle sovi karttaa esittää ensin-
kään. Ei sitä jaksa kiinnostaa  koko tuo hyvä paska-
asia. 
Inimiskunnan on  jatkossakin kärsittävä  noista
kelta-
ruskeista keväänmerkeistä.  Myös tulevana.

Tyystin on  unohdettava  mäyräkoiran nahat,
tupakkiaskit,  pizzalaatikot,  särjetyt pullot
ja littuun astutut tölkit ym. Tyystin.
294946.jpg  

mail2.gif

Auringon nousu luolan suulla 06:14 ja lasku 18:48.
Päivän pituus 12 h 34 min

_ _ _ _ _ hullu työtä tekee, viisas teettää toisilla _ _ _ _ _