Eilinen Tarinamaanantain VAPAUS-teema pursutteli
esiin monen kirjavia ajatuksia. Vapaus käsitteenä on
aika ikävä. Se on niin selvä että siitä väkisinkin tulee
epäselvä. Kaikki tietävät mikä on vapaus. Jokaisella
inimisellä on omanlaisia käsityksiä vapaudesta, niitä
eniten jotka sopivat kunkin tilanteeseen parhaiten.
Täydellinen vapaus on suorastaan tylsää.
esiin monen kirjavia ajatuksia. Vapaus käsitteenä on
aika ikävä. Se on niin selvä että siitä väkisinkin tulee
epäselvä. Kaikki tietävät mikä on vapaus. Jokaisella
inimisellä on omanlaisia käsityksiä vapaudesta, niitä
eniten jotka sopivat kunkin tilanteeseen parhaiten.
Täydellinen vapaus on suorastaan tylsää.
On aivan eri asia miettiä vapautta filosofiselta pohjalta,
puhtaasti absoluuttisena substanssina, kuin tätä meidän
puhekielessämme ja elämässämme olevaa vapautta joka
jo naapurista katsottuna on aivan käänteinen.
puhtaasti absoluuttisena substanssina, kuin tätä meidän
puhekielessämme ja elämässämme olevaa vapautta joka
jo naapurista katsottuna on aivan käänteinen.
Onko taulutelkkaria hankkiessa sellainen iniminen jolla
ei ole varaa siihen, yhtä vapaa saamaan sen kuin sellai-
nen jolla on siihen varaa?
Tiedämme helposti ilman kummempaa miettimistä että
toisella ON parempi vapaus tässä yksinkertaisessa esi-
merkkitapauksesa kuin toisella.
Kaikki saavat vapaasti haluta taulutelkkua. Kaikki
saavat vapaasti olla haluamatta sitä, taikka voivat
vapaasti olla hankkimatta telkkaria.
Nämä vapaudet OVAT saman arvoisia. Jotta näin
olisi myös kaikessa elämässä, inimisillä on käsitys
tasa-arvoisuudesta ja myöskin vaatimuksia siitä.
Se vaan on eri asia täyttyykö tasa-arvo.
saavat vapaasti olla haluamatta sitä, taikka voivat
vapaasti olla hankkimatta telkkaria.
Nämä vapaudet OVAT saman arvoisia. Jotta näin
olisi myös kaikessa elämässä, inimisillä on käsitys
tasa-arvoisuudesta ja myöskin vaatimuksia siitä.
Se vaan on eri asia täyttyykö tasa-arvo.
Tilanteet muuttuvat niin vapauden kuin tasa-arvonkin
suhteen helposti ja dramaatisesti. Jos jalkapuoli vaa-
tii jalkaa itselleen tasa-arvon nimissä, me katsomme
sen olevan oikeutettua, hyväksyttävää.
suhteen helposti ja dramaatisesti. Jos jalkapuoli vaa-
tii jalkaa itselleen tasa-arvon nimissä, me katsomme
sen olevan oikeutettua, hyväksyttävää.
Mutta jos jalkapuoli vaatiikin tasa-arvoa niin että mei-
dänkin on luovuttava toisesta jalastamme, niin edessä
on kriisi, lähes väistämätön konflikti.
Tasa-arvo käsityksemme saattaa heilahdella mielemme
oikusta monta kertaa päivässä, siitä näkökulmasta kat-
soen, mistä sattumalta olemme jonkun muun syyn takia
tarkastelemassa asiaa.
oikusta monta kertaa päivässä, siitä näkökulmasta kat-
soen, mistä sattumalta olemme jonkun muun syyn takia
tarkastelemassa asiaa.
Voidaan siis sanoa että näillä käsitteillä ei ole vakiota.
Pikemminkin substanssi muotoutuu aina kulloisenkin
tilanteen ja tarpeen mukaan oikeaksi. Meitä miellyttä-
mään, vähintäänkin tyydyttämään.
Aivan samoin on vapauden suhteen, eikä heikommalle
jää myöskään oikeudenmukaisuuden käsitys.
Tästä johtuu vapauden dilemma. Pienemmällä
joukolla on parempia vapauksia kuin suurem-
malla. No perhana, ainakin tuntuu siltä.
joukolla on parempia vapauksia kuin suurem-
malla. No perhana, ainakin tuntuu siltä.
Konflikti syntyy siitä kun pienempi joukko ei halua
vapauden tasautuvan. Siitä taas seuraa että parem-
paa vapautta suojelemaan muodostuu ensin yhteisön
säännöt, sitten kirjoittamaton normisto ja lopulta
viime kädessä laki jota yleensä tulkitaan paremman
vapauden hyväksi.
vapauden tasautuvan. Siitä taas seuraa että parem-
paa vapautta suojelemaan muodostuu ensin yhteisön
säännöt, sitten kirjoittamaton normisto ja lopulta
viime kädessä laki jota yleensä tulkitaan paremman
vapauden hyväksi.
Tätä tilanteesta syntyvää eturistiriitaa ei ratkaise sen
paremmin sosialismi, liberalismi kuin kapitalismikaan.
Mitään lähellekkään käyttökelpoista järjestelmää ei ole.
Tämä vapauden eturistiriita ratkeaa yleensä vain
vallankumouksella, jossa vapaudet kääntyvät pää-
laelleen ja kaikki alkaa alusta palatakseen ajan
myötä uudelleen tilanteeseen jossa ainut ratkaisu
on jonkin muotoinen vallankumous. Sitä seuraa uusi
vallankumous jota seuraa taas uusi vallankumous.
Siitä voisi käyttää nimitystä sivilisaation tai elämän
kiertokulku.
vallankumouksella, jossa vapaudet kääntyvät pää-
laelleen ja kaikki alkaa alusta palatakseen ajan
myötä uudelleen tilanteeseen jossa ainut ratkaisu
on jonkin muotoinen vallankumous. Sitä seuraa uusi
vallankumous jota seuraa taas uusi vallankumous.
Siitä voisi käyttää nimitystä sivilisaation tai elämän
kiertokulku.
Vapauden jano ja kaiho on se hinta minkä iniminen joutuu
maksamaan inhimillisyydestään jolla todistaa itselleen,
kellekkäs muulle, paremmuutensä eläimiin nähden.
Samalla se myös kärsii vapauden dilemmasta aiheutuvat
hyvinkin raa'at, joskus tavattoman veriset seuraukset.
Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea.
(Kiinalainen sananlasku)
Kommentit