tasapaksuisuudessaan saattaa haluta katkaista arkensa
rutiinin ja harmauden vaikkapa oiwallisella ruoalla. Sem-
moisella joka jo ajatellessa tuo meden kielelle.
Saattaapa tuohon ukko ryhtyä tai akkakin, elonpäiviensä
piritykseksi. Eipä siinä kaipaa sen kummempaa seuraa
vastakkaisesta sukupuolesta, sen paremmin kuin muista-
kaan lajitovereista, oli ne sitten tuttuja eli tuntematto-
mia.
Riittää oikein kepeästi, että latasee rensselit selkään
ja kapuaa tunturiin ja nautii lounaansa siellä, levossa, kii-
ruulta ja kaiken maailman ongelmien ulottumattomissa.
Tällaisella säällä syytä on mukaan ottaa suolattu poron-
talja istumista varten. Huonolaatuinenkin käy, tuskinpa
kiirunat ja riekot juurikaan välittää, minkä on joutunut
kukin taljastaan pulittamaan.
Sitten vaan kurua kamuamaan, sen verran ylös pitää viit-
siä mennä, että maailmaa hallitsee pelkällä katseella.
Se on hienompi tunne - on kuin koko ravintonlapiiri olisi
varattu vain yhdelle onnettomalle maanmatoselle.
Kun mieleisen paikan hoksaa jostakin pahtan kupeesta,
purulta ja tuiskulta suojassa, ei muuta kun talja hangen
selälle ja tulipaikkaa tamppaamaan. Kun se tovin päästä
alkaa miellyttämään silmää, niin kaivetaan tulipuut rens-
seleistä ja vuoleskellaan kourallinen kiehisiä jos ei sat-
tunutkaan tulipussukkainen mukaan.
Pianpa loimuaa iloinen valkia nokkasi eessä, tunkien ter-
vaisen puun väkeviä aromia sieraimiisi. Maustaen pikku-
tovissa vaatteesikin tuoksumaan kiehtovasti savulta.
Ei siinä , lempo soikoon, auta vaikka mitä koretexiä oli-
sit yllesi ripustanut.
Sitten vaan pannu tai pata tulelle kuumumaan. Samalla
nakkaat siihen kuuta, silavaa tai hätätilassa voita tirise-
mään siksi aikaa kun tongit lihapussista kohmeista poron-
paistia köntän ja alat sitten keklulla vuolemaan muhevia
lastuja pannulle.
No käy-käy, kyllä valmiiksi siivutettukin käy.
Siinä voi jälkiruoankin panna jo samalla tulistumaan kun
muita lounasaskareita suorittaa.
Sopivan tiivisluminen könttä tunturikoivusta katkaistun
kepin nokkaan ja loimuun sulamaan ja maustumaan. Noki-
pannua on syytä hieman tähdätä, että tippu sattuu oike-
aan kohtaan. Kahvivesi tulee siinä itseksiään. Eikä TÄTÄ
kahvivettä vielä toistaiseksi ainakaan myydä kenenkään
kaupustelijan toimesta.
Tällä käsin on poro jo alkanut rusettua. Sitä ehkä muuta-
man kerran hämmäyttää kepillä ja nakkaa karkeaa meri-
suolaa sinne makunsa mukaan. Saa vielä muutaman minuu-
tin tiristä, mutta alkaa pian kuivua hopulla kun suola alkaa
toimia. Joten tässä vaiheessa sitä mieluusti pihistää jälki-
ruoaksi sulatettua vettä käristyksen sekaan lorauksen,
että pääsee herkku hautumaan.
Kun odotellessa järjestää lounaalla tarvittavat vermeet
käsille ja siirtää nokipannun kepin nokkaan loimulle, niin
siinä ajassa se käristyskin on kerinnyt muhia ja pehmittyä
sopivaksi niellä vatsakalvoja lämmittämään ja voimaksi eli-
mistölle muuttumaan.
Ei siitä PERINNE-ruoka juurikaan enää parane, ei vaikka
siihen kuinka monta purkillista sulavaa floraa lisäisi.
Kun jälkiruoaksi tihauttaa pari-kolme kuksallista kunnon
porokahvia nokipannusta, niin saattapa joku hyväonninen
siihen vielä pikkumatista konjakkia ryy-pin kyytipojaksi kurkkuunsa kumota ja
joku sikkaariaskiinsa kajota, siinä kun
joku toinen kuluneen piippunsa lataa ja
sytyttää.
Ja miettii samalla poltellessaan, että
mitäpä hiivattia hän tällä oikein tekisi,
tällä silmien eessä aukeavalla maailmalla tänään.
Kun lounas on kaikilta osin saatettu luoteesta nousevan
puuskan ulottumattomiin ja rensselit pakattu kotomat-
kaa varten, niin mikäpä siinä, omia tulojälkiään pitkin on
loihakasta lähteä lasettamaan alamäkeen, maha täynnä
niin hyvää ruokaa.
Painovoima siinä menoa avustelee alaviistoon sen verran
reippaasti että ihan hykerryttää kun sitä jälkeen päin
muistelee.
Hukkapa tietää että toisenlaisiakin lounaita syödään sun-
nuntaisin. Toisissa paikoissa, toisissa pirteissä, toisenlai-
sissa tunnelmissa. Elämäähän tämä vain on ja valintoja.
REUNAHUOMATUKSIA:
- kuuma pata tai pannu
- poronkuuta, silavaa tai hätätilassa voita
- vuoltua poronlihaa jäistä tai sulaa
- merisuolaa
- vettä tai lunta haudutukseen
Kutakin tarviketta riittävä määrä.
Siinä itse käristys.
Suomalaisen perinneruoan yksi ERIKOINEN ja samalla
erinomainen piirre on SELKEYS. Kaikki syöjät tietävät
suurinpiirtein mitä nokan edessä kulloinkin on.
Toisin kuin mannereuroopan pöperöissä, joissa ne kuli-
naristiset nautinnot päättyvät juopuneilla maallikoilla
yleensä arvauskilpailuihin.
Jokainen saa TIETENKIN omat soppansa tehdä miten
haluaa ja mistä aineksista vaan ja miten tahtoo.
Annosta joka esimerkiksi ravintolassa sisältää käristet-
tyä poronlihaa, perunasurvosta ja puolukkahilloa, kutsu-
taan yleensä listalla Poronkäristykseksi. Kukapa sen lie
keksinyt? Se kuitenkin tuntuu olevan vakiintunut malli.
Saa olla. Eipä sitä juuri kukaan talvella viitsisi pottuja
tunturiin raahata eikä puolukkahilloakaan.
Minkä ihmeen takia?
Ravintolassa, ympäripäissään sitä saattaa syödä käris-
tyksen nimellä vaikka mitä sörsseliä.
- kuuma pata tai pannu
- poronkuuta, silavaa tai hätätilassa voita
- vuoltua poronlihaa jäistä tai sulaa
- merisuolaa
- vettä tai lunta haudutukseen
Kutakin tarviketta riittävä määrä.
Siinä itse käristys.
Suomalaisen perinneruoan yksi ERIKOINEN ja samalla
erinomainen piirre on SELKEYS. Kaikki syöjät tietävät
suurinpiirtein mitä nokan edessä kulloinkin on.
Toisin kuin mannereuroopan pöperöissä, joissa ne kuli-
naristiset nautinnot päättyvät juopuneilla maallikoilla
yleensä arvauskilpailuihin.
Jokainen saa TIETENKIN omat soppansa tehdä miten
haluaa ja mistä aineksista vaan ja miten tahtoo.
Annosta joka esimerkiksi ravintolassa sisältää käristet-
tyä poronlihaa, perunasurvosta ja puolukkahilloa, kutsu-
taan yleensä listalla Poronkäristykseksi. Kukapa sen lie
keksinyt? Se kuitenkin tuntuu olevan vakiintunut malli.
Saa olla. Eipä sitä juuri kukaan talvella viitsisi pottuja
tunturiin raahata eikä puolukkahilloakaan.
Minkä ihmeen takia?
Ravintolassa, ympäripäissään sitä saattaa syödä käris-
tyksen nimellä vaikka mitä sörsseliä.
Auringon nousu luolan suulla 10:36 ja lasku 14:16.
Päivän pituus 3 h 35 min.
Kommentit