Sellaisen joka lähtee syvältä mielen sopukoista, ren-
touttaen lihakset, purkaen stressin ja jännityksen ja
muutkin tämän päivän kiusat joita "nimellisesti" vapaat
normimme meille saattavat.
Parhaiten tuo ilo on havaittavissa vahingonilossa. Se on
kuitenkin niin wanhahtava ja rahwaanomoinen, että pa-
remmista vanhemmista peräisin olevat nerot ovat vaih-
taneet sen paikalle tilannekomiikan.
Se tosiaan kuulostaa paremmalta, eikä sitä tyhjänpäivä-
set ukot ja akat edes ymmärrä käsittää.
Se on tilannekomiikka huomattavasti kovemman luokan
juttu kuin perinteinen arkinen vahingonilo. Jonka käsit-
tää kaikki.
Vahingoniloa tuottavista epeleistä ei voi tulla suosittuja
koomikkoja telkkariin. Ne ei osaa tilannekomiikkaa. On
se kyllä vahinko.
Mutta kun mummeli tai ukkeli huopatöppösillään huarus-
tellen, varoen, munarasia hyppysissään, on poistumassa
lähikauppa SIWAsta ja pihamaalla tuiskahtaa persiilleen
jääkenturalle. Yrittää siinä pienen elakkeen takia saada
kopin kennosta ennen kun se läsähtää maahan.
Ne on munat elakelaiselle sangen arvokkaita. Aivan kuin
lintueläimille.
Sitä on kyllä vaikea nauramatta katsoa, vaikka siinä kuin
on kyse onnettomuudesta, vahingosta, vanhuksesta.
Väkisinkin siinä kohtauksen näkijällä tursuaa rinnasta
nauru; kyynelet tihkuvat silmiin, huulet puristavat val-
koisina toisiaan, suut mutruilevat.
Ja sitten - lopulta koomisuus murtaa normien kahleet.
Raikuva ho-hotus ja he-hetys ja hi-hitys kiiri pihan yli.
Surkeana, munakenno kourassaan, ketarat taivaaseen
orientoituneena ja kaikki hameet korvissa, pinkflanelli-
pöksysillään mummokin hoksaa tilanteen ja turskahtaa
käkättämään, yhtyen muiden inehmojen kuoroon.
Tunnustaa sitten ylös kamutessaan: "ZIZZOZ! Täähän
toimii paremmin kuin yksikään ryppyvoide! Tätä tahtoo
lisää tämä mummo ainakin."
Kommentit