233822.jpg

Enpäs tiedä yhtikäs nomenklatuuran veljeä
tai sisarta
joka  ei rakastaisi tuota otsikon
sanaa.  No se  on suhteellista,  jos
  minä en
tiedä.  Voihan se  olla niinkin,  että  susi on
tyhmä.
  No jos  ei tyhmä,  niin  suhteelinen.
Tai suhteeton kun
ei ole vihittyä akkaa.


Kun kuulen sanottavan että joku on suhteellista, poistan
varmuudeksi varmistimen. Kokonaan pois.
Normaalina pidetty ihminen ja kaikki eläimet kavahtavat
tuon kaltaista vastausta.
Nomenklatuura käyttää lähes kaikesta totuuden kieltä-
misestä sanontaa: "Se on suhteellista."
Tavallisesta  tollukasta  se on  väärin,  mutta  sehän on
enem
män uravalinnan syytä. Esileikkikouluissa ei opeteta
tar
peeksi riittävästi opporttunismia.

Vielä pari vuosikymmentä sitten inimiset pääsääntöisesti
uskoivat "lakiin ja järjestykseen". Sitä pidettiin
yhteisön
viestinä ja  ohjeena kaikelle yhteisön jäsenten
käyttäyty-
miselle.

Helkkarisoikoon, sehän tuntui ihan oikealta!

90-luvun pankkikriisistä  alkaen nomenklatuura  on hiivit-
tänyt kaikkeen yleiseen keskusteluun ja kommentointiin
käsitteen "suhteellista". Entistä häpeättömämmin.
Totta ei siis enää ole olemassakaan, näin he uskottelevat
tavalliselle
  kansalle ja  pitävät vielä väitteestään kynsin-
hampain
kiinni. Laki ja järjestyskin on muuttunut suhteelli-
seksi.  Se jolla  on enemmän  rahaa,  on vähemmän  lakeja
noudatettavana ja haittana kuin köyhemmällä reppanalla.
Suhteessa.

Mikäpä se on tämä "suhteellinen"? Onko sillä jotain teke-
mistä välikäden kanssa.  Saattaisikko tuo mokoma peräti
olla sukua sille?  Kovin on erikoinen kapistus suhteellinen.
Se tasoittelee mielin määrin kaikenlaisia vastakohtia, eri-
arvoisuuksia, ym. ym.
Jos  elämässä  on ylä- taikka  alamäkiä  tasaiseen tahtiin,
voidaan
kernaasti sanoa,  että nyt  elämä on  suhteellisen
tasaista. Onko se tasaisuus sama kun tympeys? Inimiset,
tututkin  valittavat alinomaan,  että elämä  on nykysin niin
tympeetä. Suhteellista siis???
Mutta!  Oikeasti elämässä on ylä- ja alamäkiä.  Ainakin jo
eletyssä elämässä. Historiassa. Ei  sitä  pysty
kieltämään
millään, ei sitten millään.


Jos kourallinen Forttumissa pataroivia siivestäjiä saa
½ miljardia €uroa, niitä tavallisten inimisten sähkölas-
kuissa maksamia rahoja, tekemättä mitään muuta kuin
korottamalla sähkön hintaa, niin Kaikenmaailman Mate-
maat
tisten  Neropattien Äiti, Mauri Pekkarinen sanoo
kysyt
täessä, että se suhteellista. Siiskö tympeää???

Siis  se on  suhteellista, että yli 5 miljoona suomalaisen
yhteisön jäsentä ei saa €uroakaan ja kourallinen tyhjän-
toimittajia saa
samasta kassasta keskenään jaettavak-
seen noin
€500milj. (3 000 000 000 mummon markkaa.)

Suden  ontuvalla  humeetilla  ajateltuna  poliitikkojen ja
Liliusten:
"Kaikki on suhteellista", on sisäisesti ristiriitai-
nen ja
itsensä mitätöivä.  Ja se tuon  vasta  lystikkääksi
tekee, että
niin sanoessaan nomenklatuura kieltää totuu-
den ottamalla käyttöön
uuden totuuden!
Paremman. Heille sopivamman.


Yhteisöämme  edustavat  siipeilijät heittävät tavallisen
kansan  silmille väitteen, että on röyhkeää,  jopa suvait-
sema
tonta väittää jotakin ehdottomaksi totuudeksi.
Tästä lukijalla lienee vieläkin tuoreessa muistissa ympä-
ristö
ministerin käyttäytyminen kesällä telkkarissa.
Erinomaista.

Kuulutin  jo  tuossa aiemmin  opporttunismin opetuksen
lisäämistä peruskoulun opetukseen.
Olisihan  se jo tasa-arvon mukaankin hienoa jos lapsella
olisi samat perustiedot kuin aikuisillakin siitä, miten pyri-
tään  periaatteettomasti,  arvoista  välittämättä käyttä-

mään ympärillä vallitsevaa tilannetta hyväksi.

Poliitikko  on kouluesimerkki  opportunistista  siinä missä
pimeän  viinanmyyjäkin.  Esimerkeistäkään  ei  tule  pulaa.
Aivan ens'hätään.
Osota hoinene
Post Scriptum.
Jos jotakuta kiinnostaa lukea lisää nomenklatuurasta,
on syytä asettaa hakusanaksi: Julkisuus ja nomenklatuura