Oiwallinen sana on tuo työ. Ken sen lie keksinytkään, ei
hän ihan tyhjäpäinen olento ole ollut. Sille inmiselle huk-
ka kuitenkin vasta baskeriaan nostaa joka yhdisti työn
ja ahkeruuden.
Veijo Meri, kirjassaan Sanojen synty, selittää ahkeruuden
näin: "AHKERA, sanasta ahku, joka tarkoittaa halua, kiihkoa,
vimmaa, kylmää pohjoistuulta, myrskyä, ahnasta, hehkuvaa
hiillosta, puista jäänyttä tuhkaa ja hiiliä. Jälkimäinen lienee
alkumerkitys."
Niinpä niin, työn keksijän toimesta ja varjolla on teetetty
inimisillä mitä kummallisimpia toimia. Joku paremman luo-
kan diktaattori teetti aikanaan sotatöitäkin.
Mielellään inimiset hänelle töitä tekiwät, waikka sotimaan
ei heillä sen kummenpaa hinkua ollutkaan.
Työtä on inimisen tehtäwä, vakuuttaa nykyinennkin musta-
kaapu. Ja muistuttaa siitä alvariinsa esivalta.
Waan ompa sattunut kaikenlaista kommellusta tuon työn
kanssa. Joskus on tavattu, niin wäitetään, ihmisolioita jot-
ka ovat jopa uupuneet työnsä alle; työtaakkaansa, sanoisi
virkamies. Lausetta korjaten.
Se taas on hänen työnsä. Korjata wääryyksiä. Näin hänkin
sattumoisin saattaa saattaa työn keksijän wieläkin onnelli-
seksi. Tekemällä työtä, korjaamalla vääriä suoritteita.
Mutta oneana muuten viettää päivänsä, toisten työllään
tuottaman palkkansa ansaitakseen. Virkamies.
Niin, sitä olin toteamassa, että uupumusta, muuta masen-
nusta inimiset työstä saavat vaivoikseen kun aivan tyystin
sen valtaan antautuvat.
Muitakin vastenmielisiä uutisia työstä olemme woineet
tuhansien vuosien saatossa lukea. Jääköön kertomatta.
.
Mutta ei ole ehkä minunkaan syytä ahkeruutta kowin
piiskaata ja häijysti nimittää. Paremminkin suussa mais-
tuisi ehkä tuo Veijo Meren tietämä ahku.
Nuorisokielellä ahqu. (ihana=ihqu, kuulemma)
Mitäpä nuo naisenpuolet esimerkiksi sanoisivat jos et
heitä ahqusti miellyttäisi kowin monenlaisilla tempuilla?
Ja otsasi hiessä.
On hywin runsaastikkin mietittäwä onko naisen kanssa
pelmyyttely työtä wai..? Nooo, ei suinkaan. Iloksihan
sen tunnustaa jo kapitalistinen tiedemieskin.
Historia tuntee kuulemma tapauksia joissa joku miehen-
puolikas on tuntenut työnomaisia tuntemuksia ikioman
naisensa vierellä.
Ruotsalaiset wäittäwät sen olewan pelkkä tilastoharha.
Ei muuta.
Warjelkoon Ukko Ylijumala meitä samoin tuntemasta.
Ihan warmuuden wuoksi.
Ahqumalla ja puurtamalla naisten kanssa miesiniminen
enimmäkseen pääsee kalastamaan, mökille ja metsäs-
tämään ja joskus oiwallisen määrän olttakin siemaise-
maan.
Tämä on miehen ymmärrettävä palkaksi, eduksi. Ei se
työstä tule. Ahqusta kyllä. Ja Ilosta. Tietenkin.
Mutta mikäpä on työn ja ahqun wastakohta? Sitä meidän
on käytävä ihan lähitulevaisuudessa pohtimaan. Siitä mei-
dän on syyllinen tehtäwä huonoon menoon ja talouteen.
Ja sitä paratiisin kärmeeksi alettawa nimittää.
Jos se on laiskuus, niin sitten ei. Sitä kannatan ja ylistän.
Laiskotellen on kautta maailman tullut vähiten ruumiita ja
haavottuneita. Joku muu on tilalle keksittävä.
Post Scriptum.
Mustakaavut owat pitäneet huolen siitä, ettei kukaan
halua olla laiska vaan hywin runsaasti enempi se wasta-
kohta. Mikä se sitten lieneekään?
Hätätilassa kelwannee kaikki wastakohdat poisluettuna
koira joka on eläin.
Mutta rankasti on ahquttava naisten ja waimojen kanssa,
siitä ei muuten hyvä seuraa.
Procul harum, Osota hoinene
Kommentit