Tämän nykyisen pyhäinmiesten päivän paikkeilla oli ennen
vuodenkiertomme suurin ja tärkein juhla - kekri. Sana on
muinaista perua ja sillä tarkoitettiin vuoden viimeistä päi-
vää joka päätti satokauden.
Vanhaa uuttavuotta loka- ja marraskuun vaihteessa on
vietetty kaikkialla pohjoisessa Euroopassa.
Mustakaavut onnistuivat sekoittamaan kristillisen
vainajien päivän tapoja siihen ja osa vanhasta kekri-
perinteestä sulautui jouluun.
Esi-isien ja henkien muistopäivä kääntyi sujuvasti
mustakaapujen marttyyrien ja pyhimysten juhlaksi.
Wanha, aito kekri päätti maatalousvuoden ja satokauden
päättäjäisiä juhlittiin kekrinä runsain syömingein ja juo-
mingein.
Kekrillä ei ollut kiinteää ajankohtaa. Sitä vietettiin silloin,
kun sato oli korjattu ja kaikki vanhaan vuoteen kuuluvat
toimet ja askareet oli hoidettu niin, että uusi voitiin toivot-
taa tervetulleeksi.
Tällä erää Kekriä juhlitaan lähinnä kai siksi, että viimeiset-
kin satovahinkokorvaukset on saatu toimitettua EU-viran-
omaisille.
Ja toisaalta, kaupustelijat ovat saaneet tahtonsa läpi
ja ovat onnistuneet ujuttamaan täysin erilaisen Kekrin,
Halloween-höpötyksen sen tilalle marraskuun alkuun.
Ammoisina aikoina Kekriä varustauduttiin viettämään keit-
tämällä etukäteen kekriviinat ja panemalla kekrioluet.
Tuosta perinteestä on jäljellä enää anhiton joka viikon-
loppuinen juopottelu syyhyn tai toiseen vedoten.
Kekri on saanut uuden nimen ja merkityksen, Kekkerit.
Ja juhlakin jatkuu viikonlopusta toiseen.
Kekriaterian pääosa muodostuu nykyisin pizzasta tai
microateriasta. Kekrilampaan teurastaa tänä syksynä
joku onneton, nälkäinen susireppana. No ainakin tätä
epäillään hywin runsaasti.
Ennen Kekrinä ateriointiin ottivat osaa vain oman talon
tai suvun jäsenet, elävät ja kuolleet. Nyt viimeiselle
ehtoolliselle saapuvat työkaverit, ryyppykaverit, puoli-
tutut ym. pilettäjät. Ja naapurit. Joskus pullon, joskus
kirveen tai haulikon kanssa.
Kekrinä alkoi myös työläisten ja muiden palvelijoiden
vuoden ainoa vapaaviikko, Römppäviikko. Sen kuluessa
nämä saattoivat pestautua uuteen taloon pätkätöihin
seuraavan vuoden ajaksi.
Tänään tuollainen römpötys ei ole mahdollista TESsien
ja VESsien takia. Lomia ja vapaapäiviä on sopimuksissa
määrätty enemmän kuin työläiset kerkiää pitää.
Työnteko on pakattu siihen jäljelle jäävään aikaan. Ja
siitäpä on tullut sitten jo kestämättömiä, lähes ylivoi-
maisia hankaluuksia palvelijan henkisen ja fyysisenkin
hyvinvoinnin osalta.
Iniminen on tahallansa solminut päänsä niin monen verkon
silmukkaan, että haaveet vapaudesta ja onnesta voi unoh-
taa tyystin.
Ei ole enää syytä juhlia tahi sitten juhlitaan täysillä.
Voidaan sanoa että Kekri on nykyisin käytännöllisesti
katsoen kokonaan unohdettu. Hyvästi kekri!
Monille pakanoiksi itseään kutsuville Kekri on edelleen
yhä vuoden tärkein juhla.
Kekrihän oli tunnettu myös henkien yönä. Se oli ainoa
hetki vuodessa, jolloin Tuonelan asukkailla oli lupa vael-
taa elävien parissa.
Vainajille laitettiin ruokaa pyhien puiden juurelle. Ton-
tuille ja haltioille valmistettiin ruokia ja juomia, jotka
vietiin navettaan tai talliin onnea tuottamaan. Nykyisin
tuo ei enää onnistu lintulentsujen ja hullunlehmäntautien
takia ja varjossa.
Taitasipa siinä lempeimmänkin lepyttäjän uhrimieli hiipua
kun nykynavettaan ja tallin tapautuessan huomaisi ovella
jykevän Securitaksen tahi ISS:n vartijan vartioimassa
elikoitten onnea, henkeä ja markkina-arvoa.
Osota hoinene
Kommentit