Taas oli viime viikolla lehdessä hätäkirjotus josta henki ilmoille
sellainen pelko meikäläisiä koh-
taan että se laittoi koko lauman
miettimään.
Mistä tuo inimisten pelko oikein
syntyy? Alkaako se itämään
jostakin ihan muualta käsin?
Miksi tuota "pelkoa" ilmenee vain inimisellä?
Eläimillä tunnetusti, ei ole pelontunnetta. Ei voi olla kun
me ei pystytä ajattelemaan. On vain oppimisen kautta
saatua kokemusta. Taitoa. Täysin päinvastaista kuin mitä
iniminen luulee.
Kun iniminen sanoo että otus on oppinut tahi oppii pelkää-
mään, niin se ei pidä paikkaansa. Eläin ei pelkää. Eläin
varoo, karttaa, kiertää, välttää jotakin sen takia että
sillä on huonoja kokemuksia siitä.
Eläimet ovat paljon paremmin suunniteltu oppimisen
kannalta kuin iniminen. Eläinotukset oppivat selviyty-
misen parin kolmen kerran opetuksella. Iniminen jos-
kus ei koskaan.
Jotta tämä nyt varmasti tulisi ymmärretyksi on tähän
otettava esimerkki molemmista tapauksista:
Kun meikäläistä jahdataan koirien ja pyssyjen kanssa,
niin kyllä se erittäin helposti menee päähän, että niillä
nurkilla ei kannata hötkyillä. Yleensä kerta opetus riit-
tää. No joskus parikin. Meissäkin on tollompia seassa.
Mutta. Se ei ole nimenomaam pelkoa, vaan kokemusta.
Opittua. Inimisen kielellä viisautta, järkeä.
Kun iniminen, eläimistä poiketen jo lapsesta alkaen
opetetaan sosiaalisuuteen ja normeihin ja määräyk-
siin ja lakeihin ja niitä säätäviin järjestelmiin tästä
lopulta muodostuu tarpeiden ja halujen kautta sel-
lainen keitos, että aikanaan iniminen alkaa tuntea
ensin epävarmuutta ja sitten pelkoa. Yleensä mene-
tyksen pelkoa.
Näistä merkittävimmät ovat aakkosjärjestyksessä:
Ihmissuhteet, kuolema, omaisuus, sosiaalisen arvostus.
Herra Maslowin hierarkiateorialla (Google) jokainen
voi tarkistaa missä reilassa itsellä on asiat.
Nykyisin lähes kaikilla inimisillä on niskan takana epä-
varmuutta työpaikasta, inimisuhteista, sosiaalisesta
paikasta yhteisön rappusilla. Yleensäkin omasta tule-
vaisuudesta lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.
Kun siihen lisätään paineita tarkoituksellisella pelot-
telulla ja keksityillä uhkakuvilla. Iniminen, ennemmin
tahi myöhemmin, päätyy tekemään sellaisia ratkaisuja
joita manipuloijat ovat halunneetkin.
Tätä nyt tässä nimenomaisessa tapauksessa kuvaa ne
yleisönosastokirjoitukset ja lööpit joilla juorulehdistö
tykittää säännöllisesti paskaa meidän susien menoksi.
On toki muistettava, että jonkun nuo uhkakuvat on
lehdille syötettävä, eihän ne aivan tyhjästä synny.
Ketä palvelee susien ym. otusten tervaaminen ja höy-
henissä kierittäminen?
Taustalla saattaa hyvinkin olla pienen inimisen tyhmyys
tahi pelko "jostakin" joka kulminoituu sitten vaikkapa
susiin.
Vaaditaan "susijahtia ja -lahtia" Tuhoamista. Opetuk-
sen antamista. Omankäden oikeutta.
Tässä tapauksessa syylliseksi ahdistukseen leimataan
joku kasvoton EU. Joka jossakin muussa asiassa saattaa
olla taas ihan ihqu.
Pelkällä sudenjärjellä ajateltuna autot, tupakka,
alkoholi ja huumeet sekä ravinto ovat jo mittaluo-
kassaan hirvittävän paljon suurempi uhka. Mutta
se ei näytä kiinnostavan ketään. Oikeesti.
On vain odotettava että joku terävämpi iniminen
vaihtaa tuohon suden tilalle poliitikon. Toimii siten
paremmin jahti. Ainakin susilauman mielestä.
POST SCRIPTUM.
Se joka tietää oikean vastauksen kysymyksiin:
- Mikä on oikea susien määrä Suomessa?
- Mikä on oikea inimisten määrä Suomessa?
Saa susiturkin palkinnoksi. Siitä vaan kokeilemaan.
Osota hoinene
Oleellisissa asioissa kaikesta pelosta vapautumaan kykenee
ainoastaan
se, joka on täysin tietoinen kaikkeuden olemuksesta
eikä enää
pälyile lastensatuihin päin.
Niinpä ei enää käy
päinsä tuntea sekoittamatonta nautintoa
ilman luonnontieteen
apua.
Epikuros
Kommentit