KEVYTLEVITETTÄ
Kirkomenojen jälkeen, tapasivat toisensa pitkästä
aikaa Voi ja Levite, kevytlevite. Voi wanhempana
pyysi Levitettä muutamalle huurteiselle, juttele-
maan niitä näitä.
Parin annoksen jälkeen, kun TV:n rikkiviisaat kokki-
ohjelmat oli käsitelty ja typeriksikin haukuttu, vuo-
rossa oli intiiminpiin asioihin siirtyminen.
Voi siirtyi aiheeseen vaivihkaa, kyseli niitä näitä ja
mainitsi siinä sivussa puolella suulla, että vaikka on
terveysterroristit STM:n täydellä tuella yrittän-
neet tuhota kaikki hänen ystävänsä, on siinä kui-
tenkin metsään menty.
Puskan juureen on syydetty aivan tuhottomasti
rahaa, vaikka sitä olisi tarvittu moneen muuhun
tärkeämpäänkin. Tulosta vaan ei ole tullut. Ystäviä
on yhä.
" Saatana, miulta on yritetty ihan tarkotuksella
ystävät nitistää. Vaan eipä ole hysteeriakat saaneet
vieläkään tahtoan läpi. Että perkele, kaikenlaista se
mua piällään kantaa. Eikö nuilla helevetin kortoilla
olis muutakin tähellisimpää tekemistä. Hoitasivat
vaikka sairaita."
- Miten on siulla Levite, onko siulla ystäviä piisannut?
Vaikutat jotenkin apealta. Minusta.
- No oooon, vaikka aika paljon meitä joutuu nykysin
roskiin. Etennii maaseudulla oomma kyllä aika huonossa
huudossa.
Muistampa kun yksikin ukkeli osti aikansa meikäläistä,
koiralleen. Se tykkäs otus lutkuttee rasian viikossa
tyhjäksi. Aina kun oli peräpäänsä nuollu, tuli ja lipsutti
unssin meikäläistä kitaansa. Sekin tympeenty sitten
ja ukko alko ostaa sille teikäläistä. Että tämösiä nyt
aluksi. Jotta ei mitenkään kovin raposta.
- HEH - heh! Taitaa alkaa inimisille seuraavaksi järki
käyvä kottiin. Kun koiraotuksetkin on jo järkiintyny.
Johan tuota järkiasiaa se Kuopion yliopiston Heikki-
nenki tolkutti ihan telekussa asti. Mutta kova sillä
on vastassa seinä. Niin kova, että ystäviä ja jären-
puhujia se tarvihtis tueksi hänki. On sen verran
enempi maksettu teikäläisten puolustajille.
- Nii - in! Ei tässä oikein tiijä mitenkä päin ois. Nää
miun ystävätkii on semmosia suupielet alasväärääl-
lään kulkevia ikävän ja onean olosia laiheliineja ja
nälkäkurkeja, jumalauta niin kärttysiäkin että pelot-
taa millon joutuu meikä seinältä valumaan.
Ne on jotakin dogmaatikkoja jotka syövät vaikka
paskaa jos sen tehoavan joku väittää.
- He - heeh! Vielä uuvemman kerran! Meikäläisen
ystävät ne on sitten ihan vertaansa vailla terveen-
näkösiä köllyköitä. Optimisteja kaikki tyynni.
Ilosia ja hymyssäsuin kävelevät vastaan. Aina riit-
tää niillä energiaa tervehtimisiin ja muihin kohteli-
aisuuksin. Ne on hyvän ja maistuvan ruuan ystäviä.
Hyvin pitkälti.
Niillä on elämänsä ohjenuorana se että kun täällä
kerran vaan eletään, niin sitä eletään hymyssäsuin
eikä kärvistellä joutavia.
- Että mitäs tähän tuumit? Kuoma.
- No kyllähän sinä oikeassa olet. Meinaan siinä, että
mehän maistutaan lähinnä lokin paskalta, mutta ne
terveysominaisuudet...
- Helepotahan. Johan tuo järki sanoo, että sukke-
lampaan elämä sujuu kun on ilonen mieli.
Miksi aneemisessa apatiassa pitäisi inimisten elonsa
vaeltaa. Ei siinä paljon terveydellä ole itseasiassa
merkitystä. Loppujen lopuksi. Asenteella vain.
Ja elämän vahvalla maulla. Siinä se on laadukasta,
lyhempikin elämä. Ja sitäpaitsi meikäläisen vaaralli-
suutta ei ole tieteellisesti todistettu.
Sen on järkiasia jos voita käyttää. Ei muuta.
Nolona läksi Levite omille teilleen. Menikö tuo etsimään
jotakin kehitys- eli pakanamaata. Sitä ei tiedetä. Siellä
saattaa vielä järki piillä jonkun lähetyssaarnaajan kassa-
kaapissa, jumalan takana.
Joten sieltä se voi vielä löytyä uusia mahdollisuuksia
Levitteellekkin. Kukapa tuon arvaa?
Osota hoinene
Kommentit