saa päättää sitä minkäverran meitä saa olla yht'aikaa
olemassa. Vaadin että jokaisella meistä on oikeus käyt-
tää ja nauttia siitä onnentunteesta minkä lisääntyminen
aiheuttaa.
Minusta se on vallan kivaa puuhaa käytännössäkin. Eten-
kin jos kiima sattuu olemaan koht'siltään kohdallaan.
Oivallista silloin on selkään kamuta ja olla tuttavallisesti.
Sisäkkäin.
No harvoinhan moista enää meikäläisen kohdalle sattuu.
Mutta olenpa ainakin mielipiteineni suojelemassa tulevien
sankarpoikien tulevaisuutta.
Hyvin runsaasti se väärältä tuntuisi jos joku muu kuin laji-
toveri päättäisi lisääntymisestään tahi olemassaolostaan.
Niin kuin nyt tunnutaan vaadittavan ihan yleisesti. Joku
tolkkuhan tuossa olla pitää.
Tässä asiassa, ilmoitan nöyrästi; nuoleskelen EU:n käsiä.
Verukkeena on käytetty uhkaa ja pelkoa, jopa veren-
himoa. Jos nyt niikseen menee, niin kuka tässä ketäkin
on uhannu ja pelotellu? Kysyn vaan.
Meikäläinen joutuu saatana kiertelemään pitkin nurkkia
ja kulmakuntia heti kun vähänkin suurempi kylärähjä koh-
dalle sattuu. Ei passaakkaan suoraan raitille tömistellä.
Alkaa luikut laulaman hyvinkin liukkaasti. Hopusti siinä on
joku räkänokka kohta jahtia ja lahtia niskaan asettamassa.
Kirkkokuoro valjastetaan ylistämään herraa että hengiltä
saataisiin taas yksi ilmestyskirjanpeto.
Eikö sitä pikemminkin pitäisi Herralta tivata, että minkä
heleskutin takia se koko otuksen ylejäänsäkin keksi, kun
kerran siitä haittaa tuntuu olevan. Ja anhitonta pelkoa.
Jos meikä jonkun joutavan, räksyttävän koiranrievun,
sillon tällöin, muutaman kerran vuojessa nappaa, niin
SouWat?
Kiinalaiset ne mutustelevat alvariinsa koirapäivällisiä. Ei
niitä kukaan ole uhannut tappaa saatikka hävittää suku-
puutoon maanpäältä.
Eikä niitä lainsuojattomiksi ole iltapäivälehdissä leimattu
vielä tähän päivään mennessä. Kiinalaisia koiranpurijoita.
Pääministerikin suorastaa kehuu ja ylistää moista evästä,
jos hänet kierolla kysymyksellä joku toimittajan ketku
yllättää. Kiinanmatkalla. Koiraa syömästä.
Osota hoinene
Kommentit