SUSi iNiMiSEKSi JA iNiMiNEN SUDEKSi 9. Luku
Hukka virkosi marraskuun lopun aamuun, puisteli
itseään, pisti tassut pitkälle eteen ja kurotti taa-
päin. Jumalauta että tuntui hyvältä. Sitten etu-
nojaan ja veeeeenytystä niin että tähtiä silmissä
vilkkui ja sinkoili.
itseään, pisti tassut pitkälle eteen ja kurotti taa-
päin. Jumalauta että tuntui hyvältä. Sitten etu-
nojaan ja veeeeenytystä niin että tähtiä silmissä
vilkkui ja sinkoili.
Haukkasi aamuryypiksi suuntäyden lunta, taisi toisen-
kin ottaa. Puski sitten kuonollaan kuusen havuja syr-
jään ja kurkisti kuusen persiestä ulkomaailmaan.
kin ottaa. Puski sitten kuonollaan kuusen havuja syr-
jään ja kurkisti kuusen persiestä ulkomaailmaan.
Hyvä, lunta oli häpsinyt eilisten jälkien päälle, tollompi
ei enää hoksinut, että siitä joku olisi illalla taivaltanut.
Se peräytti hartevan, jymäkän keulansa takaisin kuusen
oksien katveeseen. Arveli että ei tässä hoppua, antaapa
hämärän kaikota, tiedä vaikka kirkastuisi, olisi se joten-
kin mukavampaa lampsia kevyehkössä pakkasessa mie-
luummin kuin ankarassa purussa ja suojasäässä.
oksien katveeseen. Arveli että ei tässä hoppua, antaapa
hämärän kaikota, tiedä vaikka kirkastuisi, olisi se joten-
kin mukavampaa lampsia kevyehkössä pakkasessa mie-
luummin kuin ankarassa purussa ja suojasäässä.
Verryttelyn pani uusiksi. Syytä on eläinotusten koko
ajan olla varuillaan, inimisen päähän pistoista kun ei
koskaan perhana tiedä. Eipä ole takeita vaikka tällä-
kin perukalla joku kävelevä kataistrofi saisi päähän-
sä lähteä pitkin metsiä ja saloja ravaamaan ja susia
nitistelemään.
Sen verran epäilyttäviä on wiimeaikojen touhut olleet
inimisten parissa. Ei sillä että hukka niihen haluaisi ot-
taa osaa kynnelläkään, mutta ihanpa vaan jo muitten
viattomien ja tuhmien puolesta hyvä olisi kai jotakin
mieltä olla.
inimisten parissa. Ei sillä että hukka niihen haluaisi ot-
taa osaa kynnelläkään, mutta ihanpa vaan jo muitten
viattomien ja tuhmien puolesta hyvä olisi kai jotakin
mieltä olla.
Ehkäpä jos vastaan sattuisi lumessa paarustamaan,
joku hölmöläinen, niin ehkäpä sen verran ansaitsisi,
että sille paskat housuihin säikäyttäisin.
joku hölmöläinen, niin ehkäpä sen verran ansaitsisi,
että sille paskat housuihin säikäyttäisin.
~~~~~:~~~~~
Näissä aatoksissa laskeusi persiilleen ja alkoi valmistella
seuraavaa paikasta toiseen siirtymistä. Se ei vaan vielä-
kään käsittänyt itsekkään, että mikä hiivatin wimma sitä
oikein ajoi pohjoista kohti. Ei siellä ole helkari soikoon oi-
kein mitään.
seuraavaa paikasta toiseen siirtymistä. Se ei vaan vielä-
kään käsittänyt itsekkään, että mikä hiivatin wimma sitä
oikein ajoi pohjoista kohti. Ei siellä ole helkari soikoon oi-
kein mitään.
Kylät olivat autioituneet, inimiset oli houkuteltu
tavaran perässä maalikyliin, kehitysklustereihin
tai sinnepäin. Ei niistä kukaan oikein tiennyt mitä
ne tarkoittaa, mutta parempi oli vaan mennä,
ettei naapuri olettaisi tyhmäksi.
tavaran perässä maalikyliin, kehitysklustereihin
tai sinnepäin. Ei niistä kukaan oikein tiennyt mitä
ne tarkoittaa, mutta parempi oli vaan mennä,
ettei naapuri olettaisi tyhmäksi.
Mökkejä oli kyllä maalla vielä kylien pinnassa ihan
vierivieressä. Röntsällään olevia koska eipä sitä
sitten kuitenkaan ollut varaa kaupankassan tahi
hanslankarin palkalla ylläpitää kahta hyyshållia.
Kunnossa meinaan.
Hyvä jos oli varaa perhana edes kesälomalla käy-
dä paikkoja kurkkaamassa.
vierivieressä. Röntsällään olevia koska eipä sitä
sitten kuitenkaan ollut varaa kaupankassan tahi
hanslankarin palkalla ylläpitää kahta hyyshållia.
Kunnossa meinaan.
Hyvä jos oli varaa perhana edes kesälomalla käy-
dä paikkoja kurkkaamassa.
Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä harvemmasta nousi savut.
Tyristikylät kyllä oli saatu tukittua tupaten täyteen kaiken-
maailman pyydyksiä ja rahansyöppöä. Eihän niissäkään tavalli-
sella inimisellä ollut enää varaa muuhun kuin ihmettelyyn jos-
takin liha- ja viinatiskin takanurkalta.
Vieläpä oli päässä joillakin taulapäillä että, yhä vain
lisää koskemattomia selkosia altistettaisiin hissien
ja latutamppareiden rymisteltäviksi. Kunnanpamput
olivat niin persoja lahjusrahoille, että niistä ei ollut
gryndereille harmia ei vastusta. Ne muutamat puu-
päät jotka erehtyivät panemaan kampoihin, leimat-
tiin kampanjoimalla hulluksi tai muuten epäluotetta-
viksi, kommunisteiksi tahi riinpiissin miehiksi.
lisää koskemattomia selkosia altistettaisiin hissien
ja latutamppareiden rymisteltäviksi. Kunnanpamput
olivat niin persoja lahjusrahoille, että niistä ei ollut
gryndereille harmia ei vastusta. Ne muutamat puu-
päät jotka erehtyivät panemaan kampoihin, leimat-
tiin kampanjoimalla hulluksi tai muuten epäluotetta-
viksi, kommunisteiksi tahi riinpiissin miehiksi.
~~~~~:~~~~~
Joku kumma siinä pohjoisessa vaan kiehtoi, ei hukkakaan,vapaa otus kaiken puolin muuten, pystynyt tuolle vimmalle
vastaan pullikoimaan.
Välillä vaikka kuin yritti itseään ympäri puhua ja nok-
kaansa myötämäkeen vääntää, ei siitä mitään tullut.
kaansa myötämäkeen vääntää, ei siitä mitään tullut.
Myönsikin - kyllä etelän houkutukset purevat,
mutta jonkun aikaa sinne jolkuteltuaan koivet
ikäänkuin lakkaavat menon, tekevät tenän, al-
kavat kammertaa takaisin pohjoisen suuntaan.
mutta jonkun aikaa sinne jolkuteltuaan koivet
ikäänkuin lakkaavat menon, tekevät tenän, al-
kavat kammertaa takaisin pohjoisen suuntaan.
Ja kohta taas ollaan kuononpää kohti pohjoista.
Hukka pähkäili, saakeli sillä on joku tarkoitus,
joku kummallinen, mystinen lumo.
Hukka pähkäili, saakeli sillä on joku tarkoitus,
joku kummallinen, mystinen lumo.
Onhan siellä pohjoisessa viihtynyt hourupäitä
runoilijoita ja kirjailijoita ja muitakin taiteili-
joita. Mukammas lumoutuneena poikineet kai-
kenlaista luomusta etelän inimisille.
runoilijoita ja kirjailijoita ja muitakin taiteili-
joita. Mukammas lumoutuneena poikineet kai-
kenlaista luomusta etelän inimisille.
Vaan yleensäppä on vaatinut kuolemalla kuoleman,
ennen kuin kukaan on hokannut että no Lempo soi-
koon, jotakin sanottavaahan sillä heleskutti vie oli
sittenkin.
ennen kuin kukaan on hokannut että no Lempo soi-
koon, jotakin sanottavaahan sillä heleskutti vie oli
sittenkin.
Tuotokset on nousseet takakäteen - yleensä -
arvoon arvaamattomaan ja suvut on riidelleet
sukupolvesta toiseen kuka olisi paras hoitele-
maan tekijän jäämistöä.
No etenkin tuottoja eli varoja.
arvoon arvaamattomaan ja suvut on riidelleet
sukupolvesta toiseen kuka olisi paras hoitele-
maan tekijän jäämistöä.
No etenkin tuottoja eli varoja.
Ei vaan ota selvää noista inimisten tarkotusperistä
loppujen lopuksi. Ahneus ja haaskallekäynti näkyy
olevan hyvin yleistä ja ihan yllättävissäkin tapauk-
sissa. Mutta niinpä se vaan on inimiskunta aina teh-
nyt on toisen omaisuudelle ja arvoille. Aina on löyty-
nyt persoja jotka haluvat enemmän ja enemmän.
loppujen lopuksi. Ahneus ja haaskallekäynti näkyy
olevan hyvin yleistä ja ihan yllättävissäkin tapauk-
sissa. Mutta niinpä se vaan on inimiskunta aina teh-
nyt on toisen omaisuudelle ja arvoille. Aina on löyty-
nyt persoja jotka haluvat enemmän ja enemmän.
Saattaa olla että se on jo sairaudeksi inimisen päässä
taipunut ahneus, ei ole enää luonnollista. Pääntaudiksi
sitä olisi alettava kai kutsumaan.
taipunut ahneus, ei ole enää luonnollista. Pääntaudiksi
sitä olisi alettava kai kutsumaan.
~~~~~:~~~~~
Siinäpä vaan lojui hukka, kuusen persiessä, ajatuksiinsajuuttuneena, inimisen lailla. Oliko tuo sitä Kohtalon muu-
tos prosessia, sitä se ei vielä tiennyt, eikä tuota oikein
vielä lukijakaan ota selvää.
Että mistä pirusta tässä oikein on kysymys. Ihan loppu-
jen lopuksi. Jotta ihanko tässä nyt ollaan viemässä kuin
pässiä narusta.
~~~~~:~~~~~
No hyppäähän se lopulta, kymmenen korvissa,
inimisten aikaa. Aurinko silloin koettaa punger-
taa harmaan pilvimassan läpi, vaikkei siitä juuri
mitään enää marraskuun lopulla tulekkaan nor-
maalisesti.
inimisten aikaa. Aurinko silloin koettaa punger-
taa harmaan pilvimassan läpi, vaikkei siitä juuri
mitään enää marraskuun lopulla tulekkaan nor-
maalisesti.
Nälkä korventaa jo. Vatsaa palperoittaa, jotakin pitäisi
suolenmutkaan poltoaineeksi silpaista. Jopa tuo äkisti
liikkensä pysähyttää, kallistaa päätään, toiseenkin suun-
taan kenottaa.
suolenmutkaan poltoaineeksi silpaista. Jopa tuo äkisti
liikkensä pysähyttää, kallistaa päätään, toiseenkin suun-
taan kenottaa.
Myyrä perhana!
Jossakin ripisi, pieni vitskahus kuului tuosta näreen takaa.
Jäykin koivin, teräksiset jänteet kirittynä se hivuttautuu
äänen suuntaan.
Tuolla! Tuolla näkyy hangesta pikinen nokka.
Piste iin päällä. Herkkupala! Ei paljon vaivaa
kannata uhrata. Mutta loikan väärti on, jos
hampaisiin sattuu niin oiwan makupalan siitä
saa, kerta hotkaisulla.
Piste iin päällä. Herkkupala! Ei paljon vaivaa
kannata uhrata. Mutta loikan väärti on, jos
hampaisiin sattuu niin oiwan makupalan siitä
saa, kerta hotkaisulla.
Eipä se juuri paloa sammuta, joksikin aikaa tyyntyy,
kohta kahta kauheammalla innolla polttaa ja saaliin
jäljille pakottaa.
kohta kahta kauheammalla innolla polttaa ja saaliin
jäljille pakottaa.
Loikka.
Korkeassa kaaressa. Jäykin koivin otuksen kuonon
eteen jolloin se säillyy ja ponnahtaa ylös ja siitä se
on perhana taidolla napattava jos mieli. Muuten te-
kee uuden reiän hopulla ja katoaa lumilabyrinttiin.
eteen jolloin se säillyy ja ponnahtaa ylös ja siitä se
on perhana taidolla napattava jos mieli. Muuten te-
kee uuden reiän hopulla ja katoaa lumilabyrinttiin.
Myyrä jää kuin jääkin hukan hampaisiin ja aloittaa
matkan Manalaan. Ketään ei tule hautajaisiin.
Muutama lipaisu huulia ja loikka ulos kirpeentyvään
ilmaan.
matkan Manalaan. Ketään ei tule hautajaisiin.
Muutama lipaisu huulia ja loikka ulos kirpeentyvään
ilmaan.
Suunta ja reitti myös on siinä silmänräpäyksessä selvä.
kirkaana kuin kuulaana pakastuva taivas. Kuononkärki
kohti Kuusamoa.
Kajaanin, Hyrynsalmen, Kitkajärven kautta ja sitten
Oulangan kansallispuistoon. Siellä ainakaan eivät ihan
helpolla ole pyssyn piippua persiiseen lykkäämässä.
Josko tuo sitten siellä lakkaisi jo pahin wimma pohjoi-
seen laantumaan. Mene ja tiedä.
Oulangan kansallispuistoon. Siellä ainakaan eivät ihan
helpolla ole pyssyn piippua persiiseen lykkäämässä.
Josko tuo sitten siellä lakkaisi jo pahin wimma pohjoi-
seen laantumaan. Mene ja tiedä.
Lapinlahden-Nilsiän rajalla nappaa pusikosta pakoon
ryntäävän jäneksen, ahmii sen lähes sinämoisenaan ja
merkkaa asiaankuuluvasti paikat. Jolkuttelee jonkun
matkaa aurattua tietä, ottaa sitten kunnon vauhdin ja
loikkaa kurvissa raviin.
Sinneppä jäävät savolaiset takaa-ajajat tulkitsemaan
hakkapeliitan jälkiä ja valmistelemaan susijahtia.
Hä-hä-hä!
Tuumi hukka ja katoaa lumisen metsän siimekseen.
Susi elää ja Rudolfkin elää yhä.
Jos Ukko ylijumala suo, jatkoa
seuraa tällä osastolla.
Warhemmat osat löytyvät tuosta OIKEALTA! >>>>
Kommentit