1028594.jpg
Mitä kaikkea sisältääkään sana uskollinen?

Tunnetta, sidettä, lupausta, luottamusta,  vaatimusta.
Iniminen voi luvata olla uskollinen kaverilleen, ystäväl-
leen, puolisolleen, firmalleen,  pomolleen,  isännälleen.
Jopa ajatuksilleen ja tuhannelle muulle.

Pankki rakastaa  uskollisia  lainan- ja vipinottajia.
Se elää niistä.  Se piilottaa  rahanhimonsa yksilön
tarpeen poimuihin. Ei meinaa lainata, panee anele-
maan, ja kun saa koukkuunsa, vaatii uskollisuutta.

Kaupustelija halaa uskollisuutta, lehden julkaisija,
kirkko, yhteiskunta,  rikoskumppani,  salakaataja,
pontikankeittäjä asiakkailtaan. Uskollisuus on ky-
syttyä tavaraa.

Jättäisinkö listasta pois isiemme maan? En suinkaan.
Entä kielen? Ei. Miten historian kävisi?  Se menköön,
kovin monta  on tulkkia sille,  niin on monta historiaa
kuin on kirjoittajaakin. Kaikilla oma. Ja paras.

Entä puolue, tahdonko liittyä, olla uskollinen sille?
Seisoa miehen tavoin rivissä, rinta pystyssä. Mui-
den ivattavana.  Ei. Se tekisi minusta tyhmän vas-
tustajan silmissä.  En minä tahdo enemmistön mu-
kana väärässä olla.

En halua puoluetta,  en puolueuskollisuutta. Ryhmäkuria
tähän wiimeksi kaipaan. Peränikö antaisin johtajan käyt-
töön? Että se sillä istuisi hehkuvalle hellalle?

Ei kiitos sanon minä. En minä sellaiseen ala.
Että antaisin  sitoa itseni  sanalla  mieheen
joka piiloutuu voikirnuun  ja kun  sitä sinne
männällä lyödään, niin ei siihen osuta.

Puolue rakastaa tyhmyreitä, uskollisia äänestäjiä,
jäsenmaksun maksajia,  takuumiehiä joille kelpaa
kaikki mikä ylhäältä annetaan.  Ilman tyhmyreitä,
olisiko ainuttakaan puoluetta?

Jääköön puolue. Uskonto uskonnossa. Hölynpölyä.
En minä sille uskollisuuttani jaa enkä anna.

Kenelle sitten tuhlaan uskollisuuteni?  Kuka voi luottaa
minuun? Luonto! Luonto voi luottaa minuun. En turmele.
Jos niin käy, se on tyhmyttä, vahinko, erhe.
Minä pyydän anteeksi, yritän korjata tekoni.  En peitä,
en piilota. Luonto saa luottamuksen ja kunnioitukseni.

Se toimii oikein, minä en osaa, mutta otan mallia
ja yritän opetella. Uskollisesti minä yritän.  Jos
hyvin käy, niin sitten kun minä täytän kaksisataa
vuotta, minä saatan osata jo jotain, että selviän
lopusta elämästäni.
walkwolfani.gif

Joku ystäväni totesi kerran uskollisuudesta sangen
filosofiseen sävyyn kun  istuskelimme jonkun kuppi-
lan kesäterassilla joutenoloamme lopettelemassa.

Siinä lopsutteli neitoa ja frouvaa jalkakäytävää pitkin,
kellä minkäkin kokoinen ewäspussi kädessä tahi olalla,
roikkuen ja keikkuen. Kuten pyrstötkin, somasti.

Joillakin huulipuikon kätkevä  pikkuruinen shic, toisilla
wirkanaisen M.A.C. Ja tietysti Manolo Blahnikia. Aivan
ehdottomasti Manolo Blahnikia. Jo naapureiden takia.

Siinä tallusti naimisissa oloisen oloisia  ja vapaana
pyrähtelevän näköisiä tirpusia. Eeskahtaalle. Vuo-
roin.  Kukin oman tyylinsä  mukaisesti katsellen ja
kilpailijoitaan vilkuillen.

Ystäväni Reinhold oli juuri  toipunut ankeasta aamusta,
parin wirvoittavan,  huulia kirvoittavan naukun jälkeen.
Niinpä hän totesikin siinä ääneen:
"Uskollisuus, tuo hyveitten hyve, lojaalisuuden sisar ja
luottamuksen veli! Tänä päivänä rikkumaton uskollisuus
aviovuoteen pyhässä yhteydessä  tarkoittaa  vain että,
akka käyttää erossa uskollisesti samaa asianajajaa."

* M.A.C eli Middle Aged Chic, keski-ikäisen chic.

294946.jpg  
FIREFOX lähettää linkin hiiren oikealla napilla!