Minä en sitten niin millään käsitä tuota Tiiviä omalla
tyhmällä humeetillani, jonka katolla vielä pitkä tukka
liehuu. Joku onkin sattuvasti sanonut, olen sen usein
kuullut, että pitkätukkaista on helppo jymäyttää.
tyhmällä humeetillani, jonka katolla vielä pitkä tukka
liehuu. Joku onkin sattuvasti sanonut, olen sen usein
kuullut, että pitkätukkaista on helppo jymäyttää.
Työkö muka nyt iloa. Aino työ jossa voisin kuvitella tunte-
vani iloa on vitsinkertojan ammatti. Ehkäpä siinä onkin se
perimmäinen jekku politikan ammattiin hakeutuville.
Saa kertoa vitsejä päivät läpi päästään, lähetellä semmo-
sia sammakoita ilmaan Kataisen tapaan, että kyyristellä
pitää vastaantulijan ja kaikin tavoin koittaa väistellä.
vani iloa on vitsinkertojan ammatti. Ehkäpä siinä onkin se
perimmäinen jekku politikan ammattiin hakeutuville.
Saa kertoa vitsejä päivät läpi päästään, lähetellä semmo-
sia sammakoita ilmaan Kataisen tapaan, että kyyristellä
pitää vastaantulijan ja kaikin tavoin koittaa väistellä.
Eipä saisi minusta politikkaa, olen perinjuurin kyllästynyt
valehtelemiseen, pötypuheisiin, sammakoihin ja kaiken-
maailman perusteettomiin lupauksiin.
Minä en kertakaikkiseen jaksa enää olla kaksihaarainen
käärmeen kieli joka puhuu yhtäälle toista että toisaalle
muuta. Tästä lähin koetan olla enää vain pelkästään oma-
hyväinen paskiainen, hiertävä piikki nomenlatuuran hie-
noilla herkuilla ruokitussa lihassa, oikea ilkiö.
Kunnes joku tulee ja nyppäsee piikin pois. Tahi sitten ei.
käärmeen kieli joka puhuu yhtäälle toista että toisaalle
muuta. Tästä lähin koetan olla enää vain pelkästään oma-
hyväinen paskiainen, hiertävä piikki nomenlatuuran hie-
noilla herkuilla ruokitussa lihassa, oikea ilkiö.
Kunnes joku tulee ja nyppäsee piikin pois. Tahi sitten ei.
Yritän nyt keskittyä vain itseeni, yritän kokea työiloa
siitä että kaikkeni pinnistellen en tee mitään. Kun tar-
peeksi pinnistää, niin että alkaa huipata päässä, sitä jo
voi kenties kutsua työksi. Ja siitä hyvässä lykyssä voi
kehitellä työniloa.
Minun on nyt jotenkin jatkettava langattoman laaja-
kaistan rakentamista tänne kotaan. Joten jääköön
siis ajatus ja kirjoitus tyngäksi tällä erää.
kaistan rakentamista tänne kotaan. Joten jääköön
siis ajatus ja kirjoitus tyngäksi tällä erää.
Toivoa sopii, että sen sujuvamman kaistan ohella
joskus tulevaisuudessa vielä tunnenkin jonkun ou-
don häivähdyksen sisuksissani, eikä se ole pieru
vaan työn ilo joka sieltä esiin pyrkii.
Jo vain met olimma Penttis Kaken kanssa talvisovan
jäläkhen vartijossa. Seisoma siinä olematonta ryssää
vastasa ja kovat piipusa, 27 asteen pakkasesa yöllä.
Puhua ei saanu, vaihomma siis vain hienoja ajatuksia.
jäläkhen vartijossa. Seisoma siinä olematonta ryssää
vastasa ja kovat piipusa, 27 asteen pakkasesa yöllä.
Puhua ei saanu, vaihomma siis vain hienoja ajatuksia.
Kake tuumaili, että jo vain yhtenä iltana ratijossa kysy
ukko toiselta että minkäpä verran sitä astumisessa on
työtä ja mikä iloa, että mikä ossuus kumpaaki?
No sehän sano rohvessori jotta kyllä siinä työn ossuus
on semmoset rapiat 30 rosenttia. Ainehhii joskus kun
sille piälle astuttava ossautuu.
Mie se aattelin vastavuorosesti Kakelle.
Jo vain minä hyvinki runsaasti eppäilen, että siinä hilikku-
akkaan on työtä, koko siinä somassa savotassa.
Jotta killa se vain silhen on vissiin, että jos siinä rosent-
tiakkan töitä olis, niin mehän se saatasiin se koko homma
upseerien puolesta hoitaa.
No sitten jatkomma vaan vartijointia,Jo vain minä hyvinki runsaasti eppäilen, että siinä hilikku-
akkaan on työtä, koko siinä somassa savotassa.
Jotta killa se vain silhen on vissiin, että jos siinä rosent-
tiakkan töitä olis, niin mehän se saatasiin se koko homma
upseerien puolesta hoitaa.
eikä aateltu enää mittään.
Kommentit