Tänään täytyy kirjoittaa pakina ilman aihetta.
Se on hiukan erikoista ja uumoilenpa että, sii-
tä tulee tälläerää lyhyehkö ja aika vaatimaton
ehkä jopa mitäänsanomaton.
Mutta! Ei savua ilman tulta!
Se on hiukan erikoista ja uumoilenpa että, sii-
tä tulee tälläerää lyhyehkö ja aika vaatimaton
ehkä jopa mitäänsanomaton.
Mutta! Ei savua ilman tulta!
Syynä lyhyyteen voi olla myös se, että pääministerin
asemaa juuri kyseenalaistetaan radiossa. Saisimmepa
takaisin ne ihanat alkuperäiset ministerit. Ne ministe-
rit, joiden mukaan koko kopla on alkujaan nimetty.
asemaa juuri kyseenalaistetaan radiossa. Saisimmepa
takaisin ne ihanat alkuperäiset ministerit. Ne ministe-
rit, joiden mukaan koko kopla on alkujaan nimetty.
Ministerin keksivät ranskalaiset sammakonreisien
namistelijat. Muinoin, joskus 1700-luvulla, nautiskel-
lessaan oiwallisia pöperöitään joku peruukkipäistä
tahtoi lisää einettä ja huusi: Ministre!
Sana kun tarkoitti alunpitäin palvelijaa joka kiikutti
herroille pötyä pöytään. Siitäpä se sitten sotalaivojen
kyydissä levisi pitkin maita ja mantuja. Näköjään mei-
dänkin heimon maille.
herroille pötyä pöytään. Siitäpä se sitten sotalaivojen
kyydissä levisi pitkin maita ja mantuja. Näköjään mei-
dänkin heimon maille.
Sittemmin se alkoi tarkoittaa valtion palvelijaa, he-heh,
poliittiseen tehtävään määrättyä henkilöä. Waan meillä
Suomessa se käsitettiin tahi käännettiin väärin. Meillä
tätä kansanpalvelijaa nuoleskellaan ja voidellaan ja itse
se omassa pikkupäässään käsittää asian niin, että se on-
kin kansa joka palveleekin sitä.
Ministre on johdettu latinan sanasta minor, pienempi,
vähäisempi. Sen varhempi muoto oli ministeros, joka oli
tullut muodosta minus-teros, vähäisempi, alhaisempi.
Minus tarkoitti vähemmän ja plus oli sen vastakohta.
Tältä pohjalta suomalaista ministeriä kuuluisikin
sanoa plusteriksi eikä minusteriksi.
sanoa plusteriksi eikä minusteriksi.
Olkoon, tahdon takaisin sen alkuperäisen ministerin!
Jotenkin se waikuttaisi paremmalta.
Jotenkin se waikuttaisi paremmalta.
Joku voi ajatella että onpa se hukka nyt niin kyyninen.
Heh-heh! Tietääköhän tuo, mitä se koko kyyninen tar-
koittaa tai mistä se oikein tulee?
Vastaan että koirasta. Siitä se tulee. Ja susi ja hukka
ovat molemmat koiran esi-isiä, Canis lupus'a.
Tässä taannoin Kreikanmaalla elellä keplotteli muudan
filosofi Antistheneen koulukunta. Tavallisten kunnon
kansalaisten mielestä he olivat kuin koiria.
Koira on kreikaksi kýoon ja sen genetiivi kýnos. Siitä
sitten kynikós, joka luonnehtii noiden huithapelien ja
hulttioiden elämäntapaa ja elämisentyyliä.
Kynikós sanasta tulee siis kyyninen, ivallinen, välinpitä-
mättömän kriittinen.
filosofi Antistheneen koulukunta. Tavallisten kunnon
kansalaisten mielestä he olivat kuin koiria.
Koira on kreikaksi kýoon ja sen genetiivi kýnos. Siitä
sitten kynikós, joka luonnehtii noiden huithapelien ja
hulttioiden elämäntapaa ja elämisentyyliä.
Kynikós sanasta tulee siis kyyninen, ivallinen, välinpitä-
mättömän kriittinen.
Sarkastista - sanoo joku sarkastisesti.
No oikeassapa on, tiesipä sitten tahi ei.
Susista ja koirista on peräisin tuonkin
sanan alku. Tarkistin asian assistentilta.
No oikeassapa on, tiesipä sitten tahi ei.
Susista ja koirista on peräisin tuonkin
sanan alku. Tarkistin asian assistentilta.
Sarkastinenkin tulee kreikkalaisten kielestä, sarkasmós,
pureva pilkka, joka taas on johdettu sanasta sarkátsein,
raadella, palasiksi, joka sittemmin alkoi tarkoittaa että
joku kenokaula puhuu asiasta pilkallisesti.
Alkumerkitys on rrepiä liha kappaleiksi. Kreikassa
kuulema sakrs on liha. Ja sakramentti taas ihan
jotakin muuta. Ei ainakaaan sakkariinia jota käyte-
tään imeläkiven asemesta esim. koko-kolossa. Kai?
kuulema sakrs on liha. Ja sakramentti taas ihan
jotakin muuta. Ei ainakaaan sakkariinia jota käyte-
tään imeläkiven asemesta esim. koko-kolossa. Kai?
AiLiGAS-projektia on taas päivitetty!
Kommentit