233280.jpg

On ihan pakko improvisoida, aihe on niin hekumallinen.
Toisaalta nolottaa puuttua pakinassa ikään kuin tois-
ten työsaralle, sanoisin - jopa suoraan työhön.

Ei - en puhu nyt taiteentuottajista, kaiken maailman
taivaanrannanmaalareista,  huuhaa-tanssahtelijoista,
tai  pelle-komeljanttareista,  en kirjatoukan ontoksi
nävertämistä  pölyisistä näpyttelijöistä.  Enkä tieto-
koneneropateista ja bittinikkareista.

Tarkoitus on nostaa estraadille improvisaation
suuret  mestarit,  ne otukset  joiden  elämä on
improvisaatiota  vuorokaudet läpeensä.  Päivän
ensimmäisestä  minuutista illan  tai yön kuumei-
seen viimeiseen. Siihen kiihkeimpään.
walkwolfani.gif

Koko julkisen  elämänsä ajan  ja kauan
vielä sen  jälkeenkin  heidän  on oltava
joka hetki varuillaan.

On kamppailtava  koko ajan,  kulissit ja rekvisiitta
ei saa horjua, muuten peli on menetetty ja edessä
auvoisena siintävä tulevaisuus joutuu hopulla laski-
ämpäriin.

Hetkenkin herpaantuminen  ja suitset temmotaan
käsistä,  kapula heitetään rattaaseen, tuoli kisko-
taan alta. Sitten tervaus, höyhenissä kierittely ja
lopullinen mustamaalaus.

Tällaisen otuksen  elämäntehtävä on valehtelu,
valehtelu, valehtelu ja valehtelu. Siinä jos mis-
sä joutuu tekemiseen improvisaation kanssa.
Siitä tulee työkalu.  Se on yhtä  tärkeä ja vält-
tämätön kapine kuin puukko timpurin vyöllä.

Valehtelusta tulee elämäntapa. Valehtelu muuttuu
editoiduksi totuudeksi,  muunnelluksi todeksi. Sitä
riittää.
Tipottainen tiedon riputtelu  ei ole valehtelemista,
se on improvisaatiota. Sanoo ammattilainen ja jat-
kaa pödyn tuottamista silmää räpäyttämättä.

Hänestä katovat sosiaalisen  viestinnän vaiston-
varaiset merkit jotka ilmaisevat valehtelemisen.
Suun  peittäminen kädellä,  samoin nenän  sively,
leuan hypistely, silmien räpyttely jäävät pois.
Nämä inimisille  tahattomat vartalonkielen eleet
ja ilmaukset.

Jokainen suun  aukaisu on  perfomanssiesitys,
jokainen kynällinen, paperille saatettu ilmaisu
on perfomanssiakin suurempi. Se voi jäädä to-
disteeksi jälkipolville, siinä ei saa olla sitäkään
vähää totta, mikä puheessa on oltava uskotta-
vuuden takia.

Kapitalistinen tiedemies  amerikkalaisten suuresta
sankari-isänmaasta  tunnustaa nykyään,  että tämä
erikoinen otuslaji kehittyy urallaan  sellaiseen mie-
lenterveyden tilaan, että se tavallisessa työelämä-
ssä olisi noukittava pois vaarantamasta muiden elin-
oloja.

Ajanoloon käy todistettavasti niin , että vallanhimostaan
juopuneena nämä kirotut maanvaivat  alkavat uskoa itse
itseään. Itseään enemmän kuin ketään muita.  Sitä sano-
taan psykiatriassa itseriittoisuudeksi.

Pateettisen  valehtelun  kehittyminen  huippuunsa,
sekoittuneena vallanhimoon,  johtaa orgasmin kal-
taiseen tilaan ja tunnekuohuun myös urospuolisilla
otuksilla. Osalla myös hiuskatoon.

Samalla kun valehtelu, erityisesti pateettisen valehtelun
syndrooma  tuottaa  kertakerralta  enemmän dopamiinia
huumausaineen lailla,  aivan samoin se kertakerralta rap-
peuttaa  aivojen  rationaalista  ajattelua  hallitsevaa her-
mosolukenttää tumorin kahtapuolta.

Kansankielellä sitä sanotaan aivojen mätänemiseksi
hyvin kuvaavasti.  Lääkärikielellä  aivolohkon  tietyn
osan rappeumaksi/rappeutumiseksi ja poliittisessa
kielenkäytössä luovuudeksi tai luovaksi todeksi.
Improvisaatioksi.

206524.jpg

Muinaisessa Egyptissä, mesopotanilasen kulttuurin
jälkeen  historian  merkittävimmässä  kulttuurissa,  
todettiin  aikanaan,  n. 6000 vuotta  sitten  jo että
kun hallitsija  alkaa  höpöttämään  kovin  sekavia ja
levottomia asioita, on syytä suorittaa poraus.
Kallonporaus.

206524.jpg

Sen ajan välskärit ja poppamiehet ja ylipapit olivat
tulleet hyvin pitkälti  sellaisiin johtopäätöksiin että,
pomon päässä täytyy olla mätää kun  haaveilee ihan
mahottomia.  Ja puhuu ja  retostaa kun viljalla liho-
tettu pullopersesika.

Sen ajan testi oli hyvin kovin yksinkertainen ja toimiva.
Pomolta kysyttiin kysymys johon vastattiin Kyllä tai Ei.
Jos taisi vastata yhdellä sanalla,  porausta siirrettiin.
Se oli viimeinen varoitus.

Jos vastaus oli pitkä,  mellevä ja  kysyjiä ylistävä,
tehtiin se mikä tehtävissä oli enää. Alea jacta est!

Kun tähän  johtopäätökseen viimein päädyttiin,  niin
yleensä kutsuttiin paikalle ammattinsa hyvin osaava
kallonporari joka hoiti homman.

Yleensä potilas  kuoli ja kansa  oli tyytyväinen.
Joskus harvoin porattava epeli jäi henkiin.
Parani ja älysi koko loppuelämänsä pitää mölyt
mahassaan.

Jopa suomalais-ugrilaisen heimomme keskuudessa on
alkanut ilmetä  tarvetta kallonporaukseen.  Aika moni
Politikko Paska puhuu päivät päästään puutaheinää.

Nyt olisikin syytä ja aihetta löytää uusi Mika Waltari
ja uudenuutukainen Sinuhe. Semmonen joka ennakko-
luulottomasti hoitelisi heimon asiat tolalle.

Periaatteessa heimolla olisi  varaa nyt porauttaa vaikka
koko poliittinen tunkio. Se olisi lottovoitto koko kansalle.
294946.jpg