264294.jpg

Se taisi  olla aamuhärissä,  joskus 7:37 aikoihin,  kun
kavahti ensin  jaloilleen.  Verytteli etupäänsä, sitten
peräkontin puolen aiturien tapaan,  haisteli tuulen ja
pakkasen. Nouhätä - tuumi ja lähti Ailigaksen kaina-
losta,  Piesjohkan  kurusta.
Suojaisen tievan alla oli sulatellut pari  päivää Niela-
min Aslakilta  lainaamansa poron  fileitä ja  paisteja.
Roiqpeet oli hylännyt kätkälle, sillehän kelpaa kaikki
roina, vähän inimisten tapaan.
Niin lähti vaan jolkuttamaan kohti Kaamasmukkaa ja
Kielajokea, arvioitsi taivaltaessaan mistä tiukimman
lumen kuoren hoksaisi. Helpottaisi kulkua.

Muisteli joskus  nuoruutensa aikoina  kulkeneensa samaa
jotosta. Ja yöpyneensä Kielajoen ja Kaamasjoen liepeillä,
siinä oli keskitalvellakin sulana  pysyttelevä kaltion silmä.
Tympäsee se  Lempo soikoon - viikkokausia vain lunta ja-
noonsa haukkoa. Tuumailee ja jatkaa pitkin lumeutunutta
raitoa. Mietteliäällä päällä on otus. Isoja asioita edessä:

Olisihan tuossa Sulaojakin lähtiessä ollut,  mutta perhana
siinä pakkaa  tyristejä  melko usein parvehtimaan.  Joten
ei siihen oikein sovi mistään järkisyistä pistäytyä,  pelkän
veden ja janon takia. 
Pikemminkin  siinä joku  ylivuotinen  hujoppi saattaisi ihan
silkkaa kokemattomuuttaan poiketa. Mutta hetipä on sit-
ten akkaintokka pyrynä jänkään leviämässä jos karvankin
näkee. Ja eräoppaat niitä pelastamassa.

Jospa siinä Pieran-rohen taalun liepeillä yöpäseisi,  niin
sepä tämmäisi erinomaisesti matkasuunnitelmiin.  Olisi
tuota jo kolmanneksen  lähempänä välietappiaan.  Ei se
perhana aivan silkkaa  huvimatkaa ole tämä kuruissa ja
viteliköissä  kiertely. Puuskuttamaan se tahtoo pakkau-
tua vahvempikin rinta.  
Entäs jos vaikka jäniksen rääpäle sattuu nokan edestä 
ponkasemaan.  Johan tuota hetki rynnättävä on perään,
vaikka kuinka kylläinen olo olisi ja nälkä tipotiessään.
Etteivät ala pahkeiset ihan silmille hyppimään.

Siitä kun Peltoaivin  koilliskulmalta paahtelen sitten aamun
hämärissä menemään,   niin pitäisi sitä iltamyöhälle ehtiä jo
Kaamasen puolen jänkään.  Katsastan Pontikkalompolon lie-
peiltä sopivan kontan jonka alle pujahdan pakkaselta ja vii-
malta suojaan.

Siinä voisi parikin  päivää kuluttaa,  hopulla ei pidä riij'uu-
reissulle lähteä, kunnossa sitä pitää olla. Ja hyvin syönyt,
mahan tulee olla täynnä.  On astuminen  sen verran rank-
kaa hommaa kaikkine esileikkeineen ja kiumuroineen.
Eikö tuota jo vähemmälläkin äkseerauksella pitäisi saada
pennut aikaiseksi ja sukunsa jatkettua.

Pirullista suorastaan on vanhaa miestä  umpihangessa
kilometritokulla  juoksuttaa  mokoman  asian tiimoilta.
Sitten kun  asia on hoidettu,  niin seuraavassa kuussa
jos edes ajattelee asiaa, niin on jo rouva haimpaineen
ärisemässä. Ikään kuin koko asiaa ei olisi olemassa.
Että se on loppu. Kertakaikkisseen loppu.

Eikö se luojakaan mitään saatana miettinyt omassa päässään
kun meni meille kiiman keskelle ankarinta talvea asettamaan?
Melkonen tohelopa tuon olla pitää.
Mikä se toisilla kesän kynnyksellä keekoilla on ja  pyllistellä,
kiemurrella ja vislata vaikka päänsä sekaisin. Ei sen tarvitse
miettiä mistä yöksi louen ylleen saa, mistä evästä nappaa vai
nappako sille päivälle ollenkaan.

Noo, on tässä vielä aikaa, muistaakseni ensi viikon
perjantaina vasta  kuu täyttyy  ja silloin pitää olla
rajan pintaa liki.
Jos tuo morsion enää  mahtaa  muistaa,  onhan tuo
saattanut jonkun kulkurin ja  matkaansa ottaa,  ei
ole tullut sillä palkisella kevään jäljiltä pataroitua.
Vittumaisia ovat poromiehet sillä perällä.

Katsellaan, katsellaan, kevättä kai se tännekkin alkaa vään-
tää. Jounikin aukasee sen puotinsa tyristeille sitten. Kuuluu
olevan etelän auringossa sydäntalven.
Tässähän olisi pian aikaa käydä  kurkistamassa  onko Lastu-
mäki saanut aikaseksi mökillänsä käydä, vai sielläkö tuo ete-
lässä Markettansa kanssa kököttää.

Näin se on taitaa viisainta, jolkuttelen Vasikkaselän yli, käyn
yöksi Onomusvaaran  kupeeseen.  Kamuan  iltyöstä  laelle  ja
ilmotan kaikille meikäläisille, jotta ollaan paikalla.
Sitten Pahtavaaraan seuraavaksi ja taas yöksi harrastuksen
pariin, ulvomaan.

Jos nämä laskelmat oikein kutinsa pitää niin Namukin
pitäisi olla Hukanulvomajärven rannalla silloin torstai-
aamuna viimeistään, vai meneekö päivälle.
Sillä kun on noita rajavelvollisuuksia ja muita vinkeitä
tullessaan. On se tulli ja raja-aita kiusa sekin.
Inimisen keksimä ja  tekemä, luojan luomille,  vaikkei
olisi eläissään ensimmäistäkään savua imaissut taikka
viinaryyppiäkkään siemaissut.

No pääasia on kunhan tulee, juoksemme takaisin Pahtavaaraan
ja koko yön  ulvomma täysikuulle. Laskujen mukaan se täyttyy
sopivasti juuri kun sudenhetki koittaa.
Älkää vain kysykö tuleeko minusta isä. Sitä minä en vielä tiedä.
294946.jpg  


Auringon nousu luolan suulla 09:56 ja lasku 15:15.
Päivän pituus 5 h 19 min
¿?¿?
Tulevan täysikuun hetki on helmikuun 2. 07:46